Mielikuvaharjoittelun satoa

Minna oli Oulussa kisaamassa koirien kanssa pitkän viikonlopun. Hyvin meni, kiitos kysymästä. Kilpailurupeaman tärkeimmästä kisasta B-finaalin voitto ja A-finaalista kolmoisvoitto. Mutta koska koiranhoito-ongelmien takia vain toinen pääsi lähtemään, niin minä jäin kennelpojaksi kotiin. Suurin osa tehokkaasta valveillaoloajasta upposi YouTuben hevostarjontaa selatessa (voiko videoista käyttää muotoa selata?). keskityin kenttäratsastukseen, koska jostain perverssistä syystä tunnen suunnatonta vetoa siihen. Varsinkin maasto-osaan. Tuo viehtymys poikikin jo edellisessä postauksessa esitellyn projekti 14/15:sta, joka alkaa tällä hetkellä kylläkin muotoutua nimelle projekti 15/16. Optimistisuus on kuulemma hyve, joten ylioptimistisuuden täytyy olla supervoima. Mutta realismin rajat ovat julmat, ja niin kauan kun kukaan ei maksa minulle useampaa tuntia viikossa, niin en ehdi aluekilpailutasolle esteissä vuodessa ja kenttä kaatuu aivan puhtaasti hevosen sekä ylipäätään treenimahdollisuuksien puutteeseen. Mutta kaksi vuotta kouluun ja esteisiin… Sitä yritän. Väärin. Teen sen.

Jatka lukemista “Mielikuvaharjoittelun satoa”

Tavoitteiden tarkistusta

Minua on ratsastamisen suhteen vaivannut koko ajan tavoitteiden puute. En minä perusluonteeltani ole mikään pedantti tuloksen metsästäjä, mutta joku syy harrastaa saisi olla. Pelkkä puuhailu hevosten kanssa ei riitä. Ovat varmasti mukavia eläimiä ja ymmärrän, että tytöille määrätyssä iässä hevoset voivat olla koko elämä, mutta ei minulle. Ratsastaminen on “Se Juttu”, eivät hevoset itsessään. Kilpaurheilu olisi sopivan kannustavaa, mutta lajin löytäminen tuntui vaikealta. Nyt kun taidot ovat hiukan lisääntyneet, ja rohkeus roimasti, niin vaihtoehto pelkälle puskaratsastamiselle alkaa hahmottua.

Jatka lukemista “Tavoitteiden tarkistusta”

Hansikkaita ja hevosenkenkiä

Photo 10.6.2013 21.42.43 (HDR)
Toimivat ratsastushansikkaat eivät ole kalliit, mutta eivät silloin pitkäikäisetkään

Viikon paussi ratsastamisessa tuntui oudolta. Paljon pidemmältä kuin viikko. Tai tuleehan siitä puolitoista viikkoa kun laskee satulasta satulaan. Vakioruunani oli saanut uudet kengät, ja minulle oli uudet hansikkaat, joten oli lupa odottaa menestystä. Ratsastushan on välineurheilua. Ja nyt oli välineet viimeisen päälle: 2,50€ Hong Kongista.  Jekku oli outo. Se ei tehnyt normaaleja harjaukseen ja satulointiin kuuluvia temppujaan. Kuten töniä, vääntää nenästä, livahtaa ovesta tai varastaa housuja jalasta. Se oli kuin ihmisen mieli. Hyvä ettei laittanut itse satulaakin. Se jopa veti vatsaansa sisään kun kiristin vöitä. Suitsiin se sukelsi. En tiedä kauanko se oli ollut levossa, mutta hyvin mielin se kentälle lähti. Tuntui hyvältä.

Jatka lukemista “Hansikkaita ja hevosenkenkiä”