Kaartoa ja ympyröitä

Tunti keskittyi taas kerran perusteisiin, eli asettamiseen ja laukkaan. Eikä syyttä. En ymmärrä mikä asettamisessa on niin vaikeaa. Tiedän teoriassa miten se tapahtuu; sisäohjalla käännettään päätä niskasta asti niin, että korvat pysyvät samalla tasolla ja näkyy toinen sierain ja silmä, ulko-ohjalla rajoitetaan ja sisäpohkeella estetään hevosta kääntymästä. Ja sitten kun halutaa sen lähtevän kaartamaan, niin sallitaan ulko-ohjasta ja rajoitetaan edessä olevalla sisäpohkeella kuinka paljon kääntyy ja avustetaan taaempana olevalla takapohkeella takapäätä kiertymään. Käytännössä saan käynnissä hevosen asettumaan ja joskus satunnaisesti sen menemään jopa ympyrää. Heti kun vauhti kasvaa, niin koko pakka leviää kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Varmasti simppeli juttu, mutta tolkuttoman vaikeaa toteuttaa. Vaan on perusasioita, ja täytyy osata. Eli lisää perusasioiden treeniä tarvitaan.

Jatka lukemista “Kaartoa ja ympyröitä”

Istuinluita ja kirjoja

Gray241
Istuinluut ovat alhaalla näkyvät rinkulat

Olen pariin kertaan (vain, tiedän sen) jumpannut itseäni ja yrittänyt saada lantion liikkuvuutta lisää. Niin kauan kun en saa painoa siirrettyä oikealle istuinluulle, niin ratsastaminen ei tule kehittymään. Voi olla, että vain selittelen ja olen löytänyt omalle lahjattomuudelleni vain tekosyyn – kuten eräs foorumipersoona katsoi tarpeelliseksi minulle kertoa – mutta SI-nivelen/ristiluun ongelmat ovat ensimmäinen selvä syy, jonka olen löytänyt tasapaino-ongelmilleni. Siis selvä konkreettinen ongelma. Joten keskityn siihen kunnes löytyy seuraava.

Jatka lukemista “Istuinluita ja kirjoja”

Baila latino lantio

20130825-20130825-untitled-020Minna piipahti etelänaapurissa tarkastelemassa hevostarjontaa. Olihan niitä siellä. Paikoin paljon ja paikoin vielä enemmän. Hintataso halvempi kuin Suomessa, mutta jos menee lompakko levällään, niin varmaa on, että lievimmillään maksaa rajua ylihintaa ja pahimmillaan tulee huijatuksi kunnolla. Sama pätee muuten greyhoundien suhteen Irlannissa. Kuten kaikissa eläinten massatuotantomaissa, niin Vironkin varsamarkkinoilla homma perustuu kulujen karsimiseen – ei se halpa hinta ilmaiseksi tule. Toki hevoset viettävät kasvuaikansa ulkona ja välillä jopa liikkuen, mutta sellaiset asiat kuin tasapainotettu ruokinta tai laajat ihmiskontaktit voi unohtaa. Jos varsa kasvaa nuoreksi hevoseksi niin, että se ei kehitä ruokinnallaan ongelmia, osaa matkustaa trailerissa ongelmitta ja on sosiaalinen, ystävällinen ja utelias ihmisten kanssa, niin ei sitä hetkauta enää koskaan mikään. Ellei sitten Suomessa oikein yrittämällä yritetä saada hevosesta säikkyä vatsahaavatapausta. Monet yrittävät, ja onnistuvatkin.

Jatka lukemista “Baila latino lantio”

HeA ja käyttöön sekä näyttöön

20130821-untitled-013Meillä on katseltu pidempään hevosten myynti-ilmoituksia sillä silmällä. En minä ole, mutta perheen toinen täysivaltainen kylläkin. Ei minulle hevosta katsota, koska haluttu kokoluokka olisi liian suuri muille, mutta matalampi tapaus menisi niin äidille kuin tyttärellekin. Fyysiset kokoerot perheessä aiheuttavat aina ongelmia. Ylähyllyille ei saa laittaa mitään, koska pituusvammaiset eivät ylety. Luojan kiitos meillä ei kuitenkaan ole päätöntä painoeroa, koska silloin pitäisi sijoittaa kahteen eri patjaankin. Mutta samat hevoset eivät käy meille kaikille.

Jatka lukemista “HeA ja käyttöön sekä näyttöön”

Lisää opin imemistä

Sain vinkin, että ratsastuksen opetteluni on ylittänyt uutiskynnyksen hevostalli.netissä (edit: ketju poistettu ht.netissä heidän ylläpitonsa toimesta). Joku voisi luulla, että pääsy otsikoihin maan suurimmassa hevosaiheisessa foorumissa olisi jopa jonkinlainen saavutus, että huomio on ansaittua. Mutta ottaen huomioon ht.netin liikennemäärän, useimpien ketjujen tason ja aiheiden… kirjavuuden, niin kyseessä on lähinnä triviaali juttu. Mutta on silti kutkuttavaa huomata, että aloitteleva miesratsastaja kuitenkin huomataan.

Jatka lukemista “Lisää opin imemistä”

Ratsastus for dummies

Kun ratsastamaan pääsee vain kerran viikossa (polttelee taas kahteen kertaan viikossa, mutta ne kulut…), niin muut kuusi päivää pitäisi tehdä jotain muuta ratsastukseen liittyvää. Tai viitenä päivänä, koska yksi ilta uppoaa meidän nuoren neidin tuntiin, ja siitäkin saa oman hyötynsä vaikka vain kentän laidalla maleksiikin. YouTuben tarjontaa ei aina jaksa, vaikka muutaman oleellisen oivalluksen olenkin niistä saanut. Googlella ratsastuksen teorian etsiminen on täyttä tuskaa, koska tarjonta ei kohtaa tarvetta. Blogit ovat edistyneiden kirjoittamia ja ohjeellisemmat eivät joko tarjoa muuta kuin yleistä liirumlaarumia tai sitten ne eksyvät fakkiterminologiaan, joka aukeaa vain kokeneemmille – jos aina heillekään; juttu on kuitenkin periaatteessa suunnattu aivan vasta-alkajille.

Jatka lukemista “Ratsastus for dummies”

Opi itseäsi paremmilta

Minulla on aina ollut koirapuolella ideana kuunnella itseäni heikommin menestyneitä siksi, että on joku syy miksi menestystä ei ole tullut ja samojen virheiden välttäminen on sarjaa hyvät ideat. Itseään paremmilta taasen kannattaa ottaa oppia, sillä aivan samalla tavalla on jokin syy miksi he ovat parempia. Tuosta yhtälöstä sitten rakennetaan omaan ideologiaan sopiva kombo. Siksi päätin kouluratsastuksenkin suhteen aloittaa tutkiskelu riittävän korkealta. Se tarkoittaa automaattisesti Moorlands Totilaksen (emme tipauta Moorlandia pois, vaikka se hyvin epäreilusti nimettiinkin uudestaan ilman prefiksiään). Jos et tiedä kuka ja mikä on Totilas, niin en minäkään sitä esittele – nimi kuuluu ratsastuksessa yleissivistyksen piiriin.

Jatka lukemista “Opi itseäsi paremmilta”

Turvallisuuden kilohinta

Kävimme Vantaan suunnalla ostoksilla ja samalla kierrettiin tarkistamassa myös Horzen ja Hööksin tarjonta. Perheen kääpiölle löytyikin jotain, joista ehkä paras hintalaatusuhde oli uudella kypärällä. Lähtöhinta satasen, josta se oli joskus alennettu ja nyt vielä pikkuvaurioisena puolet pois – parikymppiä ei ollut paha vika kypärästä, josta puuttui yksi pieni dimangi; uuden moisen liimaa äkkiä. Samaten löydettiin sopivammat chapsit. Niidenkään hankinta ei ole aina helpoimmasta päästä, koska pohjetta ei tuolla keijukaisella ole. Nyt on kuitenkin varusteurheilun vaatimukset täytetty kiirestä kantapäähän ja sesongin väri on näämmä ruskea.

Jatka lukemista “Turvallisuuden kilohinta”

Ristiluun jumi

lantioKerroin edellisessä postauksessa miten minulla oli ongelmia tasapainon kanssa oikeassa laukassa. Olen koko aamun pohtinut ja yrittänyt lihasmuistaa mitä tein ja miten istuin. Kallistuminen vasemmalle oli nimittäin sen verran voimakasta, että se aiheutti jo jonkinlaisen putoamisriskinkin. Suurin huolenaihe on kuitenkin se, että moiset kallistelut ja huojumiset vaikuttavat niin vahvasti ohjaukseen ja ylipäätään perustekniikkaan. Olen seisaaltani asetellut itseäni eri asentoihin ja syykin alkaa jo selvitä.

Jatka lukemista “Ristiluun jumi”

Kiitolaukka hidastettuna

Koirilla laukka on laukka on laukka, ja sen englannin kielinen termi on gallop. Joten luulin pidempään, että laukka ylipäätään on hevosillakin gallop. Siksi olin hieman hämmentynyt, kun eräässä ratsastusta opettavassa videoklipissä mainittiin, että galloping on vain kokeneemmille ratsastajille, ei koskaan aloittelijoille, ja että sitä voidaan tehdä vain ulkona. Maneesi oli aivan ehdoton ei. Olin siinä vaiheessa ottanut ensimmäiset laukka-askeleeni, joten olin ihmeissäni moisesta vaarasta. Nykyään tiedän, että galloping on kiitolaukkaa. Samaan termien oppimiseen kuuluu myös se, että nelistys (tai neli) ei suinkaan ole jotain ravintyyppistä jolkotusta, vaan tarkoittaa myös kiitolaukkaa – hevosen nopeinta askellajia. Se laukka, jota ratsastustunneilla mennään – tai yritetään mennä – on englanniksi canter.

Jatka lukemista “Kiitolaukka hidastettuna”