Kuumentaako kaura

Hevosten ruokinta perustuu yleensä korsirehuun, siis heinään, jota täydennetään tarpeen vaatiessa väkirehulla – teollisilla tuotteilla, kauralla tai melassilla – ja kivennäislisillä, joihin myös suolakivi kuuluu. Jos asiaa verrataan koirien ruokintaan, niin kyse on aivan samasta kuin siirtyminen korkeaenergisiin HE-ruokiin (korkea valkuainen ja rasva) tai kananmunien ja rasvalisän käyttö. Kauraa pitäisi siis käyttää silloin kun perusruuan energia ei riitä. Hevosmaailman suhtautuminen kauraan on kuitenkin mielenkiintoisen kaksijakoinen. Sitä halutaan antaa, sitä koetaan tarvittavan, mutta sitä myös pelätään. Kaurahan lisää hevosen energisyyttä, jolloin sen korvien väli “kuumuu” liikaa ja siitä voi tulla vaikeasti hallittava.

Jatka lukemista “Kuumentaako kaura”

Arjen opettelua

Vanhoille tutuille ei ole mitään uutta siinä, että edeltävä hevostietämykseni oli nolla – joten tämä lienee triviaalia tietoa vain uudemmille blogiin eksyneille. Ennen 2013 tammikuuta tuntemukseni hevosista rajoittui maksuaistin puolelle, hyvin suolattu savuhevonen on hyvää leivän päällä. Kun aloitin ratsastamisen, niin jouduin opettelemaan täysin uusia asioita, mutta mielenkiinto rajoittui vain ratsastamiseen tekniikkana, ei varsinaisesti hevosiin. Sitten tuli Ronja, ja alkoi perusasioiden opettelu. Loppumaton teorian metsästys, sekä ihan arjen askareiden opettelu.

Jatka lukemista “Arjen opettelua”

No pain, no gain

Olen nyt viitisen päivää tehnyt venytysharjoituksia paikkojen aukaisemiseksi. Tolkuttoman lyhyt aika yrittää korjata vuosikymmenten aikana syntyneitä ongelmia, tiedän sen. Olin kuitenkin päättänyt, että jos mitään parannuksen oloistakaan ei tänään näy, niin lyön ratsastamisen jäihin joksikin aikaa. Jatkamisessa ei ole mitään mieltä, jos mikään ei onnistu. Tunnista voisi vetää nopeana yhteenvetona, että shampanjapulloa ei tarvitse korkata, en tipahtanut vaikka se lähellä taas oli, mutta en myöskään perunut ensi viikon tuntia. Homma siis jatkuu.

Jatka lukemista “No pain, no gain”

Käyttäytymiskuvia

Minä en osaa lukea hevosta. Koirat ovat minusta helppoja, mutta hevosilla ihmetellään korvien asentoa ja tuleeko hammasta hellästi vai kovaa. Nyt ponimme myötä olen alkanut nähdä paljonkin asentoilmeitä, mutta edelleenkin kasvojen määrätty ilmeettömyys on minulle vaikea asia. Tiedän, etten ole ainoa ja uskonkin, että hevospelon yksi tekijä – suuren koon ja ison pään lisäksi – johtuukin nimenomaan kyvyttömyydestä lukea hevosta. Enkä nyt tarkoita asteikolla hevoskuiskaaja, vaan aivan peruskäyttäytymistä, pelkoa, uhkaa tai kiintymystä.

Jatka lukemista “Käyttäytymiskuvia”

Hevosen ruuansulatus

Kuten arvata saattaa, niin tunnen joltistakin mielenkiintoa hevosen ruokintaa kohtaan. Yksi syy on tietysti yleinen mielenkiintoa asiaa kohtaan, mutta toinen on tietysti kotona oleva poninreuhka; ne ovat kuitenkin ruokintavirheille hevosta alttiimpia. Ravinto on se perusta, jolle kaikki muu rakennetaan alkaen yleisestä terveydestä ja hyvinvoinnista päätyen puhtaaseen suorituskykyyn. Mutta ravitsemuksen ymmärtämisen yksi perusvaatimus on ymmärtää edes pintapuolisesti mitä suun ja peräaukon välillä tapahtuu. Ynnätään siksi perusasiat.

Jatka lukemista “Hevosen ruuansulatus”

Ponit kisakäyttöön

Ravien suosion yksi este, tai ainakin hidaste, on niiden hidas tahti. Paikoin voisi puhua jopa pitkäveteisyydestä. Starttivälit ovat pitkiä. Minusta ravit itsessään ovat jo melkoisen tylsä laji, jossa tapahtuu lähdön ensimmäisten hetkien jälkeen seuraavaksi vasta pitkän taivalluksen jälkeen maalisuoralla ja siinä välissä ainoa jännitysmomentti tulee laukkamäärien arvuuttelusta. Mutta minun pitämiseni on täysin epäoleellista, sillä raviharrastajat itse pitävät lajista – toinen pitää äidistä, toinen tyttärestä ja sillä hyvä. Kyse onkin starttien välisestä tyhjästä ajasta.

Jatka lukemista “Ponit kisakäyttöön”

Ponit töihin

Meillä on pihassa ravikärryt. Oikeammin sellaiset harjoituskärryt, mutta kuitenkin. Meillä on perheessä ihminen, joka osaa valjastaa hevosen. Ja meillä on perheessä poni, jonka koko kehityshistoria on perustunut – huomattavan tehokkaan rehunkäyttökyvyn lisäksi – vetämään painavia taakkoja. Hiiltä ja sen sellaista. Toki se teki muitakin maatilojen töitä. Jos oli riittävästi varaa olla jouten, kuten aatelisilla, niin shetikkaa käytettiin kärryjen edessä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Jatka lukemista “Ponit töihin”

Poni ja greyhound

Ei saaliin ja saalistajan kohtaaminen urbaanissa ympäristössä aina ole dramaattinen kohtaaminen. Joskus roturajat ylittyvät, ja leikkiinkutsu ylittää viettin kutsun. Uteliaisuus on kuitenkin yhteinen tekijä kaikilla eläimillä, jotka ovat kehittyneet elämään ihmisen kanssa.

Jatka lukemista “Poni ja greyhound”

Rutinaa ja ryskettä

Nyt on sitten ruotoa väännetty ja runnottu – kiitos vaan Päivi. Mutta rehellisesti sanottuna – ei se kivalta tuntunut. Suurin osa väännöistä ja venytyksistä tuntui siltä, että paikat murtuisivat ja irtoisivat. Älkää ymmärtäkö väärin. Se sattui toki paikoin, mutta ei tietenkään mitenkään ylipääsemättömästi. Liikkeitä ei siis tehty ns. yli rajojen. Tämä sivuhuomautuksena vain siksi, ettei joku kuvittele, että käsittelyn teki puoskari ja aiheutettiin kivun myötä enemmän haittaa kuin hyötyä. Enemmänkin maininnat tuskasta ja hammastenkiristelystä kuuluvat akselille miehet ja miesten nautinto kivusta. Kuten kotona todettiin – pidä suusi kiinni iso mies, äläkä vingu turhasta. En vingukaan, burana on keksitty

Jatka lukemista “Rutinaa ja ryskettä”

Vastaus ravia.fi foorumille

Blogivastaukseni oli linkitetty ravia.fi-foorumillekin. Ihan ok, sillä en edes tiennyt, että raviporukallakin on oma fooruminsa. Luulin, että kaikkitietävä ht.net on ainoa hevosaiheinen foorumi. Tosin pienen ja hyvin kevyen selailun perusteella uskaltaisin väittää, että hevostalli.netin kirjoittajista osa käy ravia.fi foorumillakin. Tosin asiallisempaa menoa tuolla oli. Silti uskallan väittää, että suomi24, hevostalli ja jopa ravia.fi ovat eläviä esimerkkejä siitä, että aikuisten (?) ihmisten ei saa antaa kirjoittaa nimimerkeillä.

Jatka lukemista “Vastaus ravia.fi foorumille”