Koulutusteoriaihmettelyä

Koirilla koulutusteorioita, metodeja ja kuppikuntia vasta riittääkin. Osa käyttää vanhaa preussilaista patukka&mono-metodia, osa vannoo pelkän positiivisen vahvistamisen nimiin. Joku luottaa puhtaasti johtajuusteorioihin. Löytyy sellaisiakin, jotka lainaavat kaikista sopivat kohdat ja kutovat niistä eläinyksilökohtaisen patentin. He ovat yleensä sellaisia kouluttajia jotka saavat tuloksiakin aikaiseksi. He eivät paini tai kehu saaneensa pennun istumaan kupin eteen vain kahden viikon yrittämisellä (siihen menee muuten aika tarkkaan maksimissaan vartti). Hevosten kouluttamisen ja opettamisen suhteen olen melkoisen eksyksissä, koska pyrkimys ja työkalut ovat minulle vieraita, mutta itse perusideahan ei kuitenkaan mihinkään muutu puhutaan sitten koirasta, hevosesta tai kyyhkysestä.

Jatka lukemista “Koulutusteoriaihmettelyä”

Lyhyet: Saunavuoro

Huoleton on hevoseton mies. Ehkä, ehkä ei. Mutta saunaan ei ainakaan helpolla pääse.

Valovälikuvapostaus

Eilen tuumasin, että onni on nuori ruuna, joka on vihdoin oppinut käyttämään pilttuunsa yhtä syrjää vessana. Siivoaminen on kohtuullisen sapettavaa, kun sonnitaan sinne sun tänne koko boksin pinta-ala kattaen, sitten stepataan hiukan ja lopuksi piehtaroidaan kaikki pieneksi mujuksi. Talikolla menee aikaa kun yrittää siilata puruja ja kuivittaminen alkaa muuttua kahdellakin kopukalla jonkinlaiseksi menoeräksi, jos aina joutuu dumppaamaan puolikkaan kottikärryllisen. Kun ensimmäisen kerran aamutallin tekemisen saakin laskea minuuteissa eikä tunneissa, niin tulee olo, että pärjäisi useammankin kanssa.

Jatka lukemista “Valovälikuvapostaus”

Sanatonna

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Minulle se tarkoitti tällä kertaa ratsastustuntia. Ensimmäisen kerran varmaan neljään viikkoon, en jaksa laskea. Työkiireitä, auto-ongelmia, selän kiukutteluja. Sain selkäni kohtuullisen pahasti jumiin ja kipeäksi kun tein yhden vapaaehtoisprojektin. Käytännössä yhtä mittaa koneella istumista puolitoista vuorokautta, nukkumatta, liikkumatta ja pirullisella määrällä kahvia. Koska ruoto oli hetken aikaa kohtuullisen kipeä, niin jäi venyttelytkin. Ja kun moisen jättää hetkeksi väliin, niin se unohtuu sitten kokonaan. Lienee aika ryhdistäytyä taas tai kohta ei ole millä ryhdistäytyä.

Jatka lukemista “Sanatonna”

Rautaa jaloille

Talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta ei meidän poneja. Saivat nastat alle tänään. Kengitys on tällaiselle lähes heppaneitsyelle jännittävää puuhaa, varsinkin kengän ja kavion sovittaminen toisiinsa. En ole todellakaan mitään raudan vääntämisen ammattilainen, mutta aikoinaan on joutunut hiukan sitäkin tekemään. Vaikka kengityksessä ei mitään millin osien sovittamista tehdäkään, niin kahden eri materiaalin sovittamista toisiinsa on silti mielenkiintoista seurata. Nimenomaan seurata, en todellakaan suostuisi moista puuhaa tekemään itse ammatikseni. Liian vaarallista, kuluttavaa ja työteliästä. Kuten aina kun  joutuu omilla käsillään tienaamaan leipänsä yrittäjänä.

Jatka lukemista “Rautaa jaloille”

Timpuri vai apumies

Meillä on tallirakennuksen takana heinävarasto. Jälkeenpäin tehty, olisikohan sekin on ollut alunperin halkovajaa vai ihan vaan varasto. Epäoleellista, sillä nyt siellä on hevosten tavaroita ja evästä. Sitä ei ole kuitenkaan tehty päädystä päätyyn, vaan jättää tylsän kulmauksen tarhan päässä. Tylsä siinä suhteessa, että koska siellä on hieman rinnettä, niin hevoset (ja koirat aiemmin) painavat siellä hiekkaa seinää vasten. Kulmauksessa on myös näppärä pitää talikkoa, harjaa ja muuta työkalua – paitsi että aivan yhtä näppärät hevoset käyvät hakemassa niitä omatoimiseen harrastukseen. Ratkaisu oli helppo. Pari lautaa yksi aitatolppa lisää ja suljetaan se nurkkaus.

Jatka lukemista “Timpuri vai apumies”

Ruokintaongelmia

Olen koirahommissani ihmetellyt aina kysymyksiä aiheesta paljonko annan ruokaa. Minusta se on melkoisen omituinen pulma. Ruokaahan annetaan juuri sopivasti niin, että koira liho eikä laihdu, vaan on sopiva. Aloittaa määrästä X ja muuttaa sitten tarpeen mukaan riippuen mihin koiran paino alkaa muuttumaan. Nyt jouduin itse ponien kanssa vastaavaan tilanteeseen. En tiedä paljonko ruokaa on hevosille paljon. Terveellinen muistutus aiheesta miten vaikeaa on lähteä liikkeelle, jos auttavatkin perustiedot uupuvat.

Jatka lukemista “Ruokintaongelmia”

Teurastuskielto

Koirien kanssa eläinlääkintä on helppoa. Teet mitä osaat ja annat mitä haluat, kunhan tiedät mitä ja kuinka paljon. Joskus voi olla syytä pitää suuta soukemmalla ja aivan kaikkea ei ole syytä kertoa naamakirjassa tai twitterissä, ettei joku ala huutelemaan puoskaroinnista kuten kävi Katiskan varvasvasteippausvideon kanssa. Mutta jos unohdetaan yleinen eläinsuojelu, niin ainoa josta täytyy murehtia, on mahdollisen harrastuksen mukanaan tuoma dopingkontrolli. Hevosen kanssa kaikki on aivan toisin. Koirien kanssa en ole koskaan joutunut murehtimaan mitä lääkitseminen saattaisi tuoda mukanaan eläimen loppuiäksi, mutta koska hevonen on tuotantoeläin, niin kenttä pyörähtääkin ympäri. Tunsin oloni jotensakin oudoksi, kun aloin googlettamaan hevosen lääkitystä ja teuraskielto, ja törmätessäni Hippoksen lääkintäohjeisiin.

Jatka lukemista “Teurastuskielto”

Meidän mäen monin poni

Linkkivinkki: Meidän mäen monin poni – Aapo

20131214-untitled-005Minna aloitti oman bloginsa Aaposta ja omasta projektistaan. Odotustilanne olihan ennen ponin saapumista pihaan, että se on jonkinlainen Rintintinin, Lassien ja Uljaan Mustan sekoitus, jolla pystyy päivästä yksi alkaen ratsastamaan tukka hulmuten (kypärällä toki) pitkin poikin maita ja mantuja. Kaupan päälle se osaisi ratkoa korkeamman asteen yhtälöitä ja kertoa X:n arvon sekä kaviolla koputtamalla että hirnumalla. Arkitodellisuus olikin, että kyseessä on ihan tavallinen omapäinen nelivuotias ruunavarsa, josta on tehtävä odotusten mukainen hevonen – itse väittäisin jopa dominoivaksi tapaukseksi. Blogi siis kertoo Minnan tiestä ruusunpunaisista odotuksista jonkun punasävyn todellisuuteen.

Shoppailua

IMG_1156Hevonen maksaa euroja X. Sen ruokinta maksaa mitä lie, mutta meillä puhutaan Ronjan kohdalla ehkä hieman yli eurosta päivä ja Aapo muuttaa sonnaksi varmaan vajaan kolme euroa. Sähköön menee valaistuksen verran ja vesi maksaa maalla myös sen mitä vesipumppu hörppii sähköyhtiön piikkiin. Päälle sitten madotukset. Satula maksaa mitä tahansa satasesta tonniin ja ylärajaa ei liene – mutta se on enemmänkin luokkaa kertahankinta, vaikka olenkin kuullut jonkun ostelevan satuloita kuin Imelda aikoinaan kenkiä ja satulahuoneen seinällä roikkuu lisäksi niin paljon kuolaimia, että kokeneempikin S/M-domina menee hiljaiseksi. Mutta muut varusteet… niihin sitten uppoakin.

Jatka lukemista “Shoppailua”