Ainakin 110 senttiä. Tai melkein.

Uusi ratsastusvuosi, uudet kujeet. Tai sitten ei. Yllätys oli suuri, kun tallilla ei vastassa ollutkaan sellainen ruskea ruuna, vaan harmaa. Kevättä pukkaa ja sen huomaa. Ruunareipas oli piehtaroinut urakalla savessa ja oli sen näköinen. Minulla meni tunnin verran aikaa ja kolme tupakkaa ennen kuin se oli harjattu taas hevosen oloiseksi. Siis nimenomaan oloiseksi. Sillä karvanlähdöllä se näytti siltikin enemmän kapiselta ketulta kuin suomen putelta, Mutta en tiedä kummasta löytyy enemmän savipölyä – minun keuhkoistani vai karsinan lattialta. Selkään kuitenkin pääsin.

Jatka lukemista “Ainakin 110 senttiä. Tai melkein.”

Ihmeaine mineraaliksi

Aika ajoin kysellään jonkin mineraali- ja vitamiinituotteen perään, jossa saisi yhdestä purkista kaiken mahdollisen. Jos ja kun täytyy tasapainottaa ruokintaa, niin purkkirumba hirvittää. On olemassa yksi syy siihen miksi toimivaa monivitamiini- tai -mineraalivalmistetta ei ole markkinoilla. Määrät ovat niin erilaisia. Jos yhtä tarvitaan grammatolkulla ja toista murunen, niin niitä ei saada sekaisin. Ja jos yhtä tarvittaisiinkin enemmän kuin toista, niin säätö ei onnistu. Tuossa tulikin jo kaksi syytä, mutta idea lienee silti selvä. Mutta nyt tuli apu ongelmaan. Markkinoilla on tuote, joka antaa kaikki tarvittavat tärkeimmät mineraalit ja vitamiinit yhdestä ja samasta purkista. Ja aina oikean määrän. Eikä tässä vielä kaikki. Kaupan päälle saadaan välttämättömiä rasva- sekä aminohappoja. Sekä tietysti entsyymejä.

Jatka lukemista “Ihmeaine mineraaliksi”

Tallikoirat

Jackrussell Wilma on jo jonkin aikaakin ollut tallihommissa mukana. Mitä iloa on pitää russelia ja poneja, jos niitä ei voi pitää samoissa tiloissa. Se hyörii ja pyörii jaloissa sekä kavioissa, eikä siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota. Juoksentelee hevosten alta, etsii hiiriä ja parantelee oman suolistonsa bakteerikantaa lantakikkareilla.

Jatka lukemista “Tallikoirat”

Unihiekkaa ponille

Sain aikoinaan kotoa opastuksen hevosmaailman saloihin. Jos koko hevoselämä oli yksi kirja, niin saamani tieto kattaisi ehkä yhden sivulauseen luvussa “Luulot ja urbaanit legendat”. Tähän kategoriaan kuului esimerkiksi oppi, että hevonen makaa vain jos se on kuolemansairas. Muutoin se on aina seisaallaan, nukkuessaankin.

Jatka lukemista “Unihiekkaa ponille”

Heppa-neknominate (ei oma)

Neknominate (tai neknomination) lähti alunperin liikkeelle luultavasti Australiasta. Alunperin ideana oli juoda tuopillinen olutta yhdellä kulauksella, kuvata se videolle ja haastaa kaksi tai kolme kaveria tekemään saman. Kuten aina, niin tämäkin meemi lähti käsistä ja alkoi mopo keulimaan. Jengi siirtyi aina vahvempiin alkoholijuomiin ja muutama onnistui tappamaan itsensä. Mutta kuten kaikki meemit, niin tämäkin laajeni ja kävi läpi eräänlaista evoluutiota. Piti tehdä jokin tehtävä.

Jatka lukemista “Heppa-neknominate (ei oma)”

Vuosi täynnä

Olin ensimmäisen kerran elämässäni hevosen selässä viime vuoden tammikuussa. Siltä osin ratsastusurani ensimmäinen vuosipäivä oli ja meni jo. Mutta koska tässä on  ollut parikin pidempää pätkää ilman tallikäyntejä, ratsastusmerkityksessä siis, niin viimeksi päätin, että seuraava tunti olisi yksivuotisratsastuskerta. Hieman yllättäen se oli tänään.

Jatka lukemista “Vuosi täynnä”

Horse Fair 2014

Kävimme GoExpo messuilla viime viikonloppuna. Sunnuntaina tarkemmin sanoen. Kuten aina, niin meitä ei niinkään kiinnostanut fitness, pyöräily tai palloilut, vaan sinne mentiin katsomaan hevosia. Kamerat olisivat olleet myös kiinnostavia, mutta koska olen kehno ikkunaostoksissa ja uusi kalusto on ulkopuolella taloudellisten arkirealiteettien, niin jätin kiusaamatta itseäni.

Jatka lukemista “Horse Fair 2014”

Kirja: Kyra ja ratsastuksen taito

Säännönmukaisesti aloittelijat kyselevät kirjavinkkejä ratsastuksesta. Yksi syy on halu oppia lisää ja enemmän, varsinkin käytäntöä tukevaa teoriaa, kuin mitä ratsastustunneilla saa. Toinen syy on halu oppia ymmärtämään mitä siellä tunnilla hoetaan. Jos peräänanto liitetään aikuisviihteeseen, niin voin kuvitella mistä on kyse, mutta ratsastuksessa… vuoden ja liudan selitysten jälkeen en ole edelleenkään hajullakaan. Jotenkin se liittyy hevosen asentoon liikkeessä, miten se liikkuu, ja peräänanto on ilmeisen tärkeä asia, koska siitä koko ajan höpistään, mutta miten se selässä tuntuu tai miltä se edes näyttää?

Jatka lukemista “Kirja: Kyra ja ratsastuksen taito”