Heinäanalyysi II: Proteiini

Omien hevostemme ruokintaa selvittäessäni aloitin energiasta. Ihan vain siksi, että se on helpoin. Kun mietitään kokonaisenergiaa, niin peruslaskut riittävät ja hevonen määrää käytännön. Jos laihtuu, niin annetaan enemmän tai vahvempaa ja lihoessa sitten vähennetään tai annetaan laihempaa. Energia on eräällä tavalla geneerinen suure, jossa ei tarvitse sen enempää murehtia nyansseja. Mutta riittävä energian saanti on se pohja, jonka on oltava kunnossa ennen kuin aletaan murehtimaan tarkempia tekijöitä, kuten proteiinien saantia.

Proteiinit kuuluvat tärkeimpien tekijöiden joukkoon. Moinen luokitus on tietysti hieman teennäinen, koska aivan kaikella on oma korvaamaton, mutta ei selkeärajainen, roolinsa. En ala kirjoittamaan perusteita proteiinien ja niiden sisältämien aminohappojen toiminnasta. Jos perusteet kiinnostavat, niin KVG tai aloita vaikka Katiskasta. Katiskan jutut ovat toki kirjoitettu koirille, mutta aivan samat perusteet toimivat kaikille ihmisistä hevosiin.

Lyhyesti. Riittävä määrä proteiinia pitää eläimen terveenä ja kehon kunnossa. Liian alhainen proteiini sairastuttaa, ja usein – ainakin koirilla – liian alhainen valkuainen näkyy ensin turkin kehnoutena, sen jälkeen alentuneena vastustuskykynä ja heikentyneinä veriarvoina, sitten aletaan menettämään lihaksia ja aivan viimeiseksi eräällä tavalla kuollaan nälkään vaikka kaloreita olisikin tarpeeksi. Liian suuri proteiinimäärä ei haittaa, vaan ylimäärä pissitään pois, koska keho ei varastoi proteiinien aminohappoja ja niiden muuttaminen energiaksi ja sitä kautta läskiksi on suunnattoman kehnoa.

Ja sitten törmättiinkin välittömästi hevosen erikoisuuksiin. Korkea proteiini altistaa vatsahaavalle ja kaviokuumeelle, ja varsinkin alkuperäisponit ovat alttiimpia. Ravurit taasen vatsahaavalle ja muille suolisto-ongelmille. En ala vielä tässä vaiheessa kiukuttelemaan noita väitettä vastaan, mutta en niitä tällä syömisellä kuitenkaan usko. Sokerit ja sitä insuliiniongelmat sekä suoliston bakteerikannan epätasapaino yhdistettynä kehnoon kuntoon ja ylipainoon altistavat varmasti. Hevonen on evoluution myötä biologiselta taustaltaan sopeutunut syömään ravintoarvoiltaan kehnoa ruokaa ja kompensoimaan ruuan heikon laadun määrällä. Kun vaikkapa ravureilla ruuan energiatiheyttä nostetaan paljon yrittäen pitää muutoin ruuan kokonaismäärä kohtuullisena, ja samalla joudutaan lihasmassan takia (tai luulolla siitä) nostamaan proteiinien määrää ylös, niin eräällä tavalla ruokinnan kokonaissumma on liikaa hevosen ruuansulatukselle ja vatsa sanoo poks. Kyse ei siis olisi niinkään proteiinista, vaan että ruokinta ylipäätään “vaatii” liikaa. Ja varmuudella vatsahaavalle altistaa liian harvat ruokintakerrat yhdistettynä liian vähäiseen juomiseen.

Liian korkeaan valkuaiseen yhdistetään aika ajoin myös valkuaispatit ja jopa rivi (vuohisrohtuma). Olen törmännyt jollain vaihtoehtofoorumilla väitteeseen, että kesäihottumakin johtuisi loppujenlopuksi liiasta proteiinista. Valkuaispateista en tiedä riittävästi, joten en ota niihin kantaan. Ehkä ne johtuvat proteiinin kokonaismäärästä, ehkä ei. En vain täysin ymmärrä mikä hevosen aineenvaihdunnassa moisia aiheuttaisi, joten aihe vaatii tutustumista.

Rivi on bakteeritulehdus, esimerkiksi stafylokokin aiheuttama, joten sen kytkeminen ruuan valkuaisen määrään vaatii kylläkin melkoisen mutkan kautta ajattelua. Se voisi periaatteessa johtuen hieman samasta kuin koirilla hiiva aika usein eli paksusuolen bakteerikannan epätasapainosta, joka vaikuttaa myös ihon bakteeritasapainoon, jolloin vuohisen bakteeritulehdus olisikin sekundäärinen ongelma. Tällöin oletettaisiin, että sulamaton valkuainen ruokkisi paksusuolen bakteerikantaa ja promoaisi ns. väärien bakteerien kasvua. Mahdollista. Silti väitän, että jos tuolle oletukselle mennään, niin suurin syy on taaskin sokerit, jotka ovat tehokkaampi kasvualusta suolistobakteereille ja jotka ovat kuitenkin hevosen ruokinnassa se todellinen ongelma – kun tai jos ruokintaperäisiä ongelmia tulee.

Kesäihottuma on polttiaisten aiheuttama reaktio, jossa voidaan jossitella toissijaisilla bakteeritulehduksilla samalla tavalla kuin rivin kanssa.

Jo riittää alkuihmettely, aiheesta saadaan tulevaisuudessa paljonko postauksia aikaiseksi. Nyt kiinnostaa kuitenkin poniemme ruokinta.

Heinäanalyysi, Odelma

Kuiva-aine (arvio)860g/kg
Raakavalkuainen98g/kg ka
Kuitu (NDF)541g/kg ka
Sokeri179g/kg ka
D-arvo699g/kg ka
Sulamaton kuitu (iNDF)78g/kg ka
Tuhka50g/kg ka
ME (energia-arvio)10,8MJ/kg ka
SRV-arvo61g/kg ka
D-arvo = sulavan orgaanisen aineen osuus kuiva-aineesta
ME = muuntokelpoinen energia
SRV = sulava raakavalkuainen

Tarkoissa ihmettelyissä pelkkä sulavan kokonaisproteiinin määrä ei riitä, vaan pitäisi tietää aminohappokoostumus. Olisi selvitettävä, että kuinka hyvin perusravinto täyttää ehdottomasti välttämättömien aminohappojen saannin ja mikä niistä on raja-aminohappona (lyhyt esittely termiin löytyy Katiskasta, taas tietysti koirien kautta, joten ei murehdita hevosten suhteen eläinproteiineista), koska se määräisi ei-välttämättömien aminohappojen valmistuksen elimistössä. Mutta koska korsirehun pitäisi olla täysipainoista perusrehua, joka täyttää hevosen normaalit tarpeet, niin en ala moisia nyt selvittämään. Ne ovat jatkokurssin aiheita.

 TarveHeinu00e4u00e4
Ronja142 g2,4 kg
Aapo320 g5,3 kg
Laskettu sulavalla raakavalkuaisella, ei heinän kokonaisvalkuaisesta.

Energian mukaan laskettuna Ronja tarvitsisi heinää 2,7 kg ja Aapo 6 kg. Perustason proteiinitarve saadaan siis tyydytettyä heinällämme kun määrä on energianvaatimuksen mukainen. On kuitenkin huomattava, että kummallakin mennään hyvin lähellä rajoja, eli pelivaraa ei suuremmin ole. Jos sulavuus mistä tahansa syystä kärsii, heinän laatu muuttuu kortisemmaksi tai eläimen tarve vaikka karvan vaihtumisen takia nousee, niin proteiinilisä esim. väkirehun (siis kauran) kautta tulee ehkä tarpeeseen.

Sivujuonteena tämä kertoo myös välittömästi sen, miksi isoilla urheiluhevosilla pelkän heinän syöttäminen on ongelma – jotta edes rasituksen ja suuremman lihasmassan proteiinimäärät saataisiin katettua, niin ruokamäärä nousisi niin korkeaksi, että hevonen ei ehtisi tekemään mitään muuta kuin syömään.

Muistisääntönä voisi pitää, ainakin meillä, että työn lisääntyessä Aapolla heinän määrää olisi nostettava aina kilo per “rasitusaste”, lepo -> kevyt -> kohtalainen. Mutta jos Minna päättää aloittaa vaikkapa raskaan kenttäratsastustreenin, niin heinää tarvittaisiinkin jo pelkän proteiinin takia yli 10 kg päivässä – tuossa vaiheessa puhuttaisiin noin 450 kg hevosen kohdalla hivenen turhan suuresta määrästä ja olisi keksittävä joku muu ratkaisu.

Uskallan väittää, että perusolettamus heinän riittämisestä hevosen perusravinnoksi pätee, jos

  • hevonen on levossa tai kevyessä työssä
  • heinä on hyvälaatuista
  • hevonen ei tarkoita varsaa tai tiinettä/imettävää tammaa

3 vastausta artikkeliin “Heinäanalyysi II: Proteiini”

  1. Mielenkiintoista nähdä mihin päädytte ja minkälaisia ratkaisuja teette. Itse olen paininut tämän asian kanssa muutamankin hetken 😉
    Oletko lukenut Hevosen ruokinta 4 -opuksen? Suosittelen lämpimästi. Siitä saa mielestäni hyvän ja järkevän oloisen kokonaiskäsityksen asiasta. Sen jälkeen oppii ihan hevosta katsomalla ja noilla perustiedoilla päättelemään mitä tarvitaan ja miten paljon. (Valittavasti vain ponien ja kylmäveristen alkuperäisrotujen osuus on jäänyt vähän vähemmälle, mutta kyllä niihinkin jotain kantaa otetaan.)
    Meillä ainakin liikutus on niin kevyttä, että ylläpitoannoksella pitäisi sen suhteen mennä.
    Heinä ja kivennäiset siis riittäisivät kaikkien oppien ja kirjojen ja laskurien mukaan. Laskelin paljonkin niitä jossain vaiheessa. Ongelmana oli vain se, että pelkästään heinän määrä jäi laskureilla ja järkeilemällä niin pieneksi, että aloin kauhistella. Jos siis ottaa huomioon sen miten paljon hevonen tai poni tarvitsee pureskeltavaa suolistoonsa ja kuinka pitkäksi ajaksi (esim mahahaavariski jne.).
    Kun kyseessä on vielä lihava tapaus (ja tietysti ahne, hyvä rehunkäyttäjä) niin kyllä oli miettimistä. Loppujen lopuksi meillä mennään nykyään puolet suosituksia ja laskelmia suuremmalla heinämäärällä ja lisäksi viedä syötetään soijaa pieni määrä (lysiinin takia). Heinän valkuaisessahan sulava valkuinen on niissä arvoissa se tärkein ja soijasta ei tule pienistä määristä sitä lisäenergiaa, mikä on meillä se peikko 🙂 Kauraa ei ollenkaan, koska siinä ei mielestäni ole mitään mikä hyödyttäisi puskapollea tässä vaiheessa ainakaan.
    Pienemmillä heinämäärillä hevonen oli koko ajan järkyttävän nälkäinen ja hermostunut. Nykyään laihtuu tasaisesti mutta ei ole nälissään – alkaa olla omassa painossaan pikkuhiljaa.
    Lisäksi on joitain käsityksiä ja neuvojakin saatu, että laiha heinä on hyvä jos laihduttaa pitää, mutta näyttäisi siltä, että laihaa heinää syödään sitten viimeistä päivää ja loputtomiin.
    Loppujen lopuksi paras tapa (meillä siis) on näköjään katsella hevosen lihavuuskuntoa ihan viikoittain ja säätää heinämääriä sen mukaan. Tähän kun vaikuttaa hevosen muu kunto, sen hetkinen liikutus, säät ja vuoden aika plus jokaisen heinäerän koostumus ja laatu.
    Suositukset on kuitenkin tehty sovellettavaksi kunkin tapauksen mukaan luullakseni.

  2. Ihan mielenkiinnosta, millä olette päätyneet täydentämään heinää vai ettekö millään? 🙂 (lisäravinteiden osalta.) Lisäravinteiden ruokinta tuntuu aiheuttavan päänvaivaa hevosenomistajien joukossa.. Itse en ole törmännyt heinäanalyysiin, joka ilmoittaisi kattavasti kaikki vitamiini-, kivennäis- ja hivenainepitoisuudet (tai kivennäis- ja hivenaineet vielä melko hyvin, mutta vitamiineja ei kai laisinkaan…?), joten niiden saantia on mahdotonta saada laskettua paperilla.. Lisäksi heinäanalyysin luotettavuutta kritisoidaan.. Tämän vuoksi hevosen kunnon silmämääräistä arviointia ja hevosen lukutaitoa nostetaan tärkeään asemaan laskukaavojen rinnalla tai jopa niiden sijaan.. Lisäksi heinässä väitetään (en tiedä päteekö tämä enää muovitettuun heinään yhtä voimakkaasti kuin kuivaheinään) vitamiinipitoisuuksien laskevan radikaalisti talven aikana, joten sekin hankaloittaa ruokinnan suunnittelua.. Hevosen kesällä keräämien vitamiinien väitetään riittävän pitkälle syksyyn/vuodenvaihteeseen ennen kuin täydennystarvetta alkaa ilmetä. Toisaalta vesiliukoisia vitamiineja ei voi saada liikaa – vai voiko.. (sillä perusteella niiden varmuuden vuoksi syöttämisestä ei olisi haittaa..) No joka tapauksessa olen pannut merkille hevosten lisärehumarkkinoiden olevan melkoista “villiä länttä”.. Ehkä tämän vuoksi vanhat keinot ja konstit ovat nousemassa suosioon (perinteiset ja nostalgiset heinän täydentäjät, kuten kerput yms.), koska ihmiset ovat pää pyörällään, mitä hevoselle pitäisi syöttää. Ja tätä kysymystä pohdin itsekin. 🙂

  3. Poneille viljoja sopivampi proteiinitäydennys on yleensä esim. sinimailanen, rypsi, pellava tms. (On myös soija, hamppu jne). Lähinnä viljojen korkean sokeri- ja tärkkelyspitoisuuden vuoksi. Ja kuten on tapetilla nyt ollut sekä ihmisillä että koirilla, ei myöskään hevosille vilja ole aina se terveellisin vaihtoehto, vaikka vanha kansa sitä suosiikin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *