Irlantilaista ravia

Suomalaisten mielestä Irlanti on maaginen vihreä saari, jossa iloiset paddyt ryypiskelevät Guinnessia punainen parta tutisten ja kaikilla on hauskaa. Asuin siellä. Aidosti Irlanti on EU:n tuilla elänyt teollistuneeksi maaksi alikehittynyt yhteiskunta, jolla ei ole suurempaa teollista tuotantoa, tehoton maatalous, ei luonnonvaroja (eikä luontoa) ja nykyään ei ole enää talouskuplaakaan. Punapäitä riittää kiitos viikinkien (pakko)geenisiirron, mutta maagisuus tarkoittaa laiskuutta, piittaamattomuutta, välinpitämättömyyttä ja ahneutta. Iloisuus on usein röyhkeyttä ja nurkkakuntaisuutta. Guinnessia ei juo kuin vanhukset ja turistit, muut kittaavat Budweiseria. Mutta hevosia siellä riittää, melkein yhtä paljon kuin greyhoundeja.

On koko ajan muistettava, että Irlanti on agraarivaltio. Nyttemmin Intiaan siirtyvät call centerit eivät tehneet siitä tietoyhteiskuntaa, eikä Viagran valmistus teollistunutta valtiota. Irlannissa on sopivan kostea ilmanala, käytännössä talvi meikäläisittäin on tuntematonta ja laidunta riittää. Irlannissa on taatusti laidunta enemmän kuin viljeltyä maata – sopivaa, koska sitä ei tarvitse suuremmin hoitaa. Karja ja hevoset siis nauttivat elämästään – jos väkirehujen käyttö olisi yleisempää ja edes kohtuullisesti fiksu eläintenpito maan tapa.

Minulle oli täydellinen järkytys miten eläimet jätettiin hoitamatta katolisen kristikunnan tärkeimmän pyhän Pääsiäisen aikaan.

Irlannissa on melkoista laukkahevoskasvatusta. Ennen Irlanti oli brittien hallussa, nykyään suuret maatilat ja hevossiittolat ovat saudien hallussa. Mutta Irlanti on halpa maa pyörittää hevosbisnestä, vaikka hehtaarit kalliita olisivatkin hankkia. Valtio tukee vahvasti hevostaloutta (kuten muutakin suuryrittäjyyttä) eikä työvoimalle tarvitse maksaa paljon mitään. Lämmityskustannuksia ei ole ja eläimille riittää kohtuullisesti rehua. Nuo ovat niitä syitä miksi siellä on kasvamassa paljon ruotsalaisia ja myös suomalaisomisteisiakin ravureita.

Hevosia näkyy joka puolella, myös kaupungeissa. Osa on ns. tavallisten irlantilaisten omistamia, mutta melkoinen määrä maatiaisista on tinkereiden, maantiemustalaisten, hallussa. Anteeksi – poliittisesti korrekti termi travellerit. Tinker on samalla tavalla halventavan oloinen termi kuin meillä mustalainen tai musu.

Tinkerit eivät ole romaneja. He eivät siis ole kansa tai rotu, vaan yhteiskuntaluokka. Se alin. Ovat aikoinaan kulkeneet paikasta toiseen elättäen itsensä sekalaisilla töillä, kaupalla ja jopa huijauksilla. He ovat monellakin tavalla yhteiskunnan ulkopuolella, joka asettaa heidät ja muun väestön jatkuvalle törmäyskurssille – toisaalta taasen kyseessä on myös symbioottinen suhde. Mutta jos tinkerien historia ja asema kiinnostaa syvemmin, niin google auttaa.

Suomessa muutamanakin kesänä ns. asvaltti- ja pihatöitä tehneet irlantilaiset olivat muuten kaikki tinkereitä, travellereita.

Tinkerit ovat aina olleet hevosmiehiä. Ymmärrettävää vaeltajille. Nykyään asuntovaunut siirtyvät – jos siirtyvät – paikasta toiseen autoilla, mutta hevoset ovat edelleen mukana. Clonmelin keskustassa törmäsin kerran huvittavaan näkyyn. Paidaton, ehkä 10v, poika pelkissä shortseissa ja paljain jaloin ratsasti reipasta ravia liikenteen joukossa ilman satulaa ja pelkällä riimuköydellä. Perässä tuli pää pystyssä ja tukka liehuen pieni, sen kevään varsa. Vuonna 2006 se oli hyvä muistutus siitä, että teollinen pintakuori voi olla joskus aika ohut.

Ketään ei muuten kiinnostanut moinen näky. Tinkeripoika menossa hevosella kauppaan (kouluun… tuskinpa vain), ihan normisettiä. Ei siellä muuten irtokoiristakaan kukaan piittaa. Siis irto, ei kulkukoirista. Kulkukoiria ei Irlannissa suuremmin ole. Jokaisella vapaana tallustavalla on koti.

Se, että tinkerit elävät hevosten kanssa, ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat hyviä hevosmiehiä. Ylipäätään irlantilaiset ovat kehnoja, kädettömiä ja tietämättömiä eläinten kanssa. Heillä kaikilla on toki pitkät perinteet ja maatiaiset kyvyt saada eläimet toimimaan haluamissaan töissä, mutta kaikki hoidetaan kuten isä, hänen isänsä ja niin edelleen aina maailman luomiseen saakka. Eikä se tapa ole läheskään aina paras, toimivin tai tehokkain. Tinkerien ponit elävät ojanlaitojen ruoholla ilman väkirehuja, mineraalilisiä ja vähäisellä juottamisella. Silti ne voivat kohtuullisen hyvin, vaikka ruokottomia ulkonäöltään ovatkin. Moinen kertoo vain eläimen sopeutumiskyvystä, ei hoidon toimivuudesta.

Koko ajan on muistettava, että kaikki pätee myös valtaväestöpaddyihin. Ero tinkerien ja irlantilaisten välillä on ainoastaan pankkitilissä, kiinteässä asumisessa ja lasten koulupuvuissa.

Tinkerit eivät harrasta laukkakilpailuja. Ne ovat herrojen hupia. Tinkerit harrastavat siinä maailmassa omituista puuhaa: raveja. Eikä niitä raveja ajeta raviradoilla, vaan maanteillä – sulky race on yksi käytetty termi. Ja koska Irlanti on EU:n avustuksella päällystänyt käytännössä joka ikisen kinttupolun (jos eksyt hiekkatielle, olet ns. kusessa ja keskellä aivan ei-mitään), niin ravit ajetaan asvaltilla. Yleensä kyseessä on match race, parikilpailu, mutta joskus harvoin ajetaan useammallakin.

Moottoritietyömaat olivat taivaan lahja tinkerien ravikilpailuille, mutta useimmiten juostaan normaaleilla valtateillä ja liikenteen seassa. Siksi isot tiet ovat suosittuja – niillä kisaa seuraavat voivat huoletta seurata autoilla kisaavien takana neljä rinnan. Vastaantulevienkin kaistaa voi huoletta käyttää, sillä ainahan muut voivat väistää pientareelle – valtateillä kun on pientareet, muualla ei sitten olekaan kuin kivimuuri vastassa; painajaismainen tilanne pohjoismaiselle nollatoleranssitieinsinöörille.

Tinkerien hevoset ovat aika kaukana meikäläisistä lämpöisistä, niin koon kuin nopeudenkin puolesta. Mutta väitetään, että vähintään yhtä ravivarmoja – siellä on laukkaavat poistettu nopeasti ja tehokkaasti jalostuksesta. Silti ihmettelen, että miten niiden kaviot kestävät asvaltilla ajamista?

Valtaväestö inhoaa virallisesti maantieraveja. Silti kukaan ei soita gardalle, paikalliselle poliisille. Syykin on selvä. Jos poliisi keskeyttää kilpailun, niin jää vedonlyöntikin haaveeksi. Ja mikään ei ole Irlannissa niin pyhää kuin vedonlyönti.

Maantieravit ovat ammattilaisimmillaan tätä:

 

Mutta kun kädettömät mulkut pääsevät töihin, niin lopputulos on tämä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *