Kaartoa ja ympyröitä

Tunti keskittyi taas kerran perusteisiin, eli asettamiseen ja laukkaan. Eikä syyttä. En ymmärrä mikä asettamisessa on niin vaikeaa. Tiedän teoriassa miten se tapahtuu; sisäohjalla käännettään päätä niskasta asti niin, että korvat pysyvät samalla tasolla ja näkyy toinen sierain ja silmä, ulko-ohjalla rajoitetaan ja sisäpohkeella estetään hevosta kääntymästä. Ja sitten kun halutaa sen lähtevän kaartamaan, niin sallitaan ulko-ohjasta ja rajoitetaan edessä olevalla sisäpohkeella kuinka paljon kääntyy ja avustetaan taaempana olevalla takapohkeella takapäätä kiertymään. Käytännössä saan käynnissä hevosen asettumaan ja joskus satunnaisesti sen menemään jopa ympyrää. Heti kun vauhti kasvaa, niin koko pakka leviää kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Varmasti simppeli juttu, mutta tolkuttoman vaikeaa toteuttaa. Vaan on perusasioita, ja täytyy osata. Eli lisää perusasioiden treeniä tarvitaan.

Yritän epätoivoisesti olla tagittamatta tätä päivitystä angstiin ja olla repimättä ranteita auki valittaen, että suunta on suhteellinen käsitys ja riippuu ainoastaan havainnointipisteestä, joten takapakkikin on etenemistä. Joten tyydytään vain toteamaan, että en ymmärrä miksi ravi, ja varsinkin harjoitusravi, on yhtä äkkiä muuttunut taas niin jumalattoman vaikeaksi.

Keventämisen rytmi on aina ollut minulle hebreaa, ja nyt kun pitäisi vaihtaa kevennystä suunnan vaihtuessa, niin hankalaa on. Taas. Pitäisi seurata sisäjalkaa, mutta ei minulla ole aikaa tuijotella lavan liikettä enkä tunne takapuolessa milloin mikäkin jalka liikkuu. Ehkä tuo tulee ajan myötä. Saisi tulla vähitellen.

Ravin nopeutta ja tahtia saa säädettyä omalla keventämisen tahdilla, koska hevonen lähtee seuraamaan ratsastajan liikettä. Jep, mutta kukaan ei ole kertonut minulle mitä sitten tehdään kun kukaan ei ole tuota kertonut hevoselle. On aivan sama millaista rytmiä minä menen, niin ruunan perhana menee omaa vauhtiaan.

Tämä kuva kertoo selvästi mitkä ovat suurimmat ongelmat tällä hetkellä. Tai siis edelleen.

20130829-20130829-untitled-009

Ryhti on kadoksissa, mutta on se parantunut kuitenkin. Katseen harhailua ei tällä kertaa kannata murehtia, olen saattanut hyvinkin seurata aukkopaikkaa, josta päästä jonkun ohi tai voltille. Mutta kädet kuvittelevat edelleenkin siivittävänsä menoa, eli käsivarret leviävät ja kyynärpäät eivät pysy vartalon lähellä. Toisaalta… onhan siinä suora linja ohjiin… Jalat menevät liian eteen. Täytyy varmaan ruveta puristamaan polvilla enemmän, niin ehkä pohkeet pysyisivät siellä missä pitää. Mutta kun toisaalta on sanottu, että polvilla ei saa puristaa ellei ole haluja tipahtaa jossain vaiheessa. Mutta ryhti, kädet ja jalat. vaivaiset kolme asiaa.

Mentiin pätkä ravia kevyessä istunnassa. Olisi saanut olla jalustimet hivenen lyhyemmät, mutta sujui se noinkin kun muisti olla kantamalla itseään pohkeilla ja/tai reisillä, ja painoi kantapäitä alas seisten kyykyssä jalustimien varassa. Se oli hiukan pettymys, että luulin hevosen nostavan nopeamman ravin, mutta samaa vauhtia se meni. Kevyt istunta sopii kuitenkin minulle, se tuntui helpolta. Harmi vaan, että sitä ei saa tehdä koko aikaa.

Laukka nousi kumpaankin suuntaan. Eihän tuossa tosiaan muuta paljoa tarvitse, että siirtää painon sisäistuinluulle, muuten painoa hiukan taakse ja avittaa sisäohjalla samaan aikaan kun nostaa laukan sisäpohkeella. Eikä nyppäse ohjista kun liike alkaa. Niin simppeli asia, että hiukan ihmettelen, että moista ei voisi heti alkuun mallintaa rautalangasta. Se oli mielenkiintoista, että joskus aikoinaan laukka on nostettu ulkopohkeella – niin ne opit muuttuvat vuosien saatossa. Mutta ohjaaminen oli hiukan hakusessa paikoin – asettamisen oppiminen alkaa olla entistä tärkeämpää.

Voisin vaikka vannoa, että tuon ruunan satula on vaihdettu jossain vaiheessa. Se tuntuu niin paljon erilaisemmalta takapuolen alla. Täytyy varmaan penkoa vanhoja videoita ja katsoa onko näin. Mutta ei tämän päivän ongelmat satulasta johdu, kyllä ne olivat ihan omaa aikaansaannosta.

Nyt sain oikeankin laukan menemään, mutta jouduin pakottamaan painon oikealle istuinluulle. Ei tuntunut hyvältä, tasapaino oli normihuteraa heikompi, eikä takapuoli pysynyt penkissä ollenkaan. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä ajan myötä kuinka nyt tekemäni fyssaharjoitukset auttavat. Tällä kertaa seuraus oli kuitenkin se, että minulla särki valmiiksi vasen koipi ja lonkan alue siltä puolelta, selkä oli jäykkä ja hartiat kipeät. Tarvitsisi varmaan vahvammat tropit – eihän ratsastustunneilla kukaan huuda dopingin perään?

 

Monalla oli eilen tunti. Oli jossain määrin masentavaa nähdä kuinka hyvä istunta 8v tytöllä on ihan luonnostaan.

Valitan. En saanut tästä tunnista aikaiseksi mitään mullistavaa pohdintaa. Oli rutiinikeikka, johon en itse olut ihan tyytyväinen. Tai no sitä voitaisiin pohtia, että miksi tunnin jälkeen ruuna hautaa päänsä kroppaa vastaan ja nappaa käsivarren suuhun. Mutta kun ei siitäkään saa probleemaa, sain jo selityksen – hyvä ettei alkanut kirputtamaan.

ja loppuun se pakollinen heppakuva. Vissiin nelivuotias Suomessa syntynyt, mutta Virossa rearattu ruunapoika. Saapui maahan pari päivää sitten ja opettelee nyt säännöllisempää elämää. Hän on, jos oikein ynnäilin, varttiarabi.

 

20130829-20130829-untitled-043

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *