Steviaa poneille

Hevosten metabolinen oireyhtymä on lisääntyvä ongelma. Elintasosairaus siinä kuin ihmisilläkin. Liikutaan liian vähän ja syödään liikaa. Paino nousee ja jatkuvasti heiluvan insuliinin takia kudokset lakkaavat vastaamasta insuliiniin, jonka jälkeen tulee ongelmia mm. veren sokeritasojen kanssa. Aidosti insuliinitoleransissa on kyse puolustusreaktiosta, jossa keho pyrkii suojautumaan jatkuvaa energiahyökkäystä vastaan. Tai en minä pyrkimyksestä mitään tiedä, koska moinen ei kuulune elimistön normaaliin säätelyyn. Seuraus se kuitenkin on.

Jatka lukemista “Steviaa poneille”

Maastakäsittelyn esittelyluento

Minulla on yksi aukko harrastajan perussivistyksessä ja se on hevosluentojen ja -klinikoiden puute. En ole käynyt, kun ei ole ollut tarvetta. Alussa kyse oli ratsastuskoulusta, jossa en voinut vaikuttaa yhtään mihinkään ja hevonen oli van väline varsinaiseen puuhaan: ratsastukseen. Kaikesta hypestä huolimatta suurin osa ratsastajista ei harrasta hevosia, vaan ratsastamista. En minä sen kummallisempi ole, paitsi että sanon tuon arkipäivän fakta ääneen. Mutta oma hevonen on muuttanut tuota painotusta.

Jatka lukemista “Maastakäsittelyn esittelyluento”

Jodi

Jodilla on sama rooli läpi kaikkien nisäkkäiden: se on tärkein hivenaine kilpirauhaselle ja sen hormonituotannolle. Koska kilpirauhashormonit ovat ehkä vahvin vaikuttaja perusaineen- sekä energia-aineenvaihdunnalle, niin se kuuluu luokkaan tärkeimmät. Toki moinen luokittelu on melkoisen hölmö, koska elimistössä ei ole ns. turhia hormoneja. Silti kilpirauhasen toiminra on niin tärkeässä roolissa, että sen hyvinvointiin on kiinnitettävä erikoista huomiota ja ruokinnassa se tarkoittaa yhtä ja vain yhtä asiaa: varmistaa jodin riittävyys.

Jatka lukemista “Jodi”

Piimäkuuri

Hevonen syö omia jätöksiään. Yleensä omistava porras herää siinä vaiheessa ja alkaa seuraamaan kavioeläintään hieman tarkemmin. Eläimillä ulosteiden syöminen, koprofagia, ei ole poikkeuksellista ja osalla, kuten vaikka koirilla, se on jopa tyypillistä. Hevosilla ulosteiden syöminen taasen voi kertoa ongelmista, joihin on puututtava. Ero koiran ja hevosen välillä koprofagian suhteen tulee niiden erilaisesta ruuansulatuksesta.

Jatka lukemista “Piimäkuuri”

Rasvaa koneeseen

Hevonen on luonnostaan vegaani. Ainakin periaatteessa. Olen usein ihmetellyt, että kuinka suurta osaa niiden ravitsemuksessa eläinpohjainen proteiini kuitenkin näyttelee, varsinkinkin laidunkaudella. Ne syövät taatusti melkoisia kilomääriä öhkömönkijäisiä ja muita russakoita heinän mukana. Mutta huolimatta pikkuötököistä, niin kasvissyöjiä ja lihansyöjiä yhdistää yksi tekijä: elimistön tärkein tapa saada energiaa on rasva.

Jatka lukemista “Rasvaa koneeseen”

Ruokaharjoitus 1

Hevosten ruokinnan, oikeammin sen suunnittelun, kulmakivi on heinäanalyysi. Jos sitä ei ole, niin ainoa työkalu on omat silmät painon suhteen ja arvaukset, jotka voivat olla valistuneita tai sitten puhtaasti lonkalta vedettyjä. Kun tähän ynnätään yleinen väite, että tavallinen koti/harrastehevonen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin heinää riittävästi, suolaa ja jotain määrittelemätöntä mineraalilisää, niin herää kysymys, että tarvitaanko analyysiä aidosti mihinkään. Kerron kerettiläisen näkemyksen: melkoinen osa ei tarvitsekaan, erinäisistä syistä, ja he jotka tarvitsisivat, eivät välttämättä saa sitä mistä olisi hyötyä.

Jatka lukemista “Ruokaharjoitus 1”

Tärkkelys vai sokeri

Hevosilla on useitakin erilaisia ruokintameemejä, oikeammin ihan puhtaita luuloja ja kuvitelmia. Ne perustuvat aina samaan. Ei tiedetä mitä hevonen ruualla tekee, mitä hevonen tarvitsee ja mitä ruuassa edes on. Heinäanalyysien tärkeyttä painotetaan joka puolella, mutta jos ei tiedetä mitä mikäkin arvo hevoselle tarkoittaa, niin onhan kyse vain tiedosta ilman tarkoitusta. Tokihan analyysistä saa lähtöarvoja ruokintalaskureille, mutta jos ei tiedä mitä, miksi ja milloin, niin ongelmiahan siitä seuraa. Varsinkin jos oma hevonen ei noudata laskurin oletuksia.

Jatka lukemista “Tärkkelys vai sokeri”

Magnesium

Keskustellaan mistä tahansa hevosten lisästä, niin lähes säännönmukaisesti törmätään magnesiumiin. Oleellinen ja tärkeä mineraali, mutta siinä on omat ongelmansa, kuten kaikissa suoloissa muutenkin. Se nimittäin toimii isoina annoksina ummetuslääkkeenä, aiheuttaa löysyyttä ja ripulia. Erehdyin kerran antamaan koirille hieman raskaalla kädellä Mineral Plussaa ja moppihommiahan siitä seurasi. Syy oli se, että hevosten mineraalilisässä oli magnesiumia monin verroin yli koirien tarpeen. Joskus menee viisaskin vipuun kokeilunhalussaan.

Jatka lukemista “Magnesium”

Kalorien tarve

Yksi vahvasti hevosten ruokintaa aidosti ohjaava tekijä on energia. Paljonko saadaan jouleja ja kaloreita, pysyykö hevonen ylipäätään painossaan edes tolkkuisella ruualla vai palaako melkoinen osa ylläpitorahoista väkirehuihin. Toisaalla niitä myös pelätään, ainakin jos oma rotu on tehokas rehunkäyttäjä ja altis kaviokuumeelle.

Jatka lukemista “Kalorien tarve”