Jodi

Jodilla on sama rooli läpi kaikkien nisäkkäiden: se on tärkein hivenaine kilpirauhaselle ja sen hormonituotannolle. Koska kilpirauhashormonit ovat ehkä vahvin vaikuttaja perusaineen- sekä energia-aineenvaihdunnalle, niin se kuuluu luokkaan tärkeimmät. Toki moinen luokittelu on melkoisen hölmö, koska elimistössä ei ole ns. turhia hormoneja. Silti kilpirauhasen toiminra on niin tärkeässä roolissa, että sen hyvinvointiin on kiinnitettävä erikoista huomiota ja ruokinnassa se tarkoittaa yhtä ja vain yhtä asiaa: varmistaa jodin riittävyys.

Jatka lukemista “Jodi”

Rasvaa koneeseen

Hevonen on luonnostaan vegaani. Ainakin periaatteessa. Olen usein ihmetellyt, että kuinka suurta osaa niiden ravitsemuksessa eläinpohjainen proteiini kuitenkin näyttelee, varsinkinkin laidunkaudella. Ne syövät taatusti melkoisia kilomääriä öhkömönkijäisiä ja muita russakoita heinän mukana. Mutta huolimatta pikkuötököistä, niin kasvissyöjiä ja lihansyöjiä yhdistää yksi tekijä: elimistön tärkein tapa saada energiaa on rasva.

Jatka lukemista “Rasvaa koneeseen”

Ruokaharjoitus 1

Hevosten ruokinnan, oikeammin sen suunnittelun, kulmakivi on heinäanalyysi. Jos sitä ei ole, niin ainoa työkalu on omat silmät painon suhteen ja arvaukset, jotka voivat olla valistuneita tai sitten puhtaasti lonkalta vedettyjä. Kun tähän ynnätään yleinen väite, että tavallinen koti/harrastehevonen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin heinää riittävästi, suolaa ja jotain määrittelemätöntä mineraalilisää, niin herää kysymys, että tarvitaanko analyysiä aidosti mihinkään. Kerron kerettiläisen näkemyksen: melkoinen osa ei tarvitsekaan, erinäisistä syistä, ja he jotka tarvitsisivat, eivät välttämättä saa sitä mistä olisi hyötyä.

Jatka lukemista “Ruokaharjoitus 1”

Tärkkelys vai sokeri

Hevosilla on useitakin erilaisia ruokintameemejä, oikeammin ihan puhtaita luuloja ja kuvitelmia. Ne perustuvat aina samaan. Ei tiedetä mitä hevonen ruualla tekee, mitä hevonen tarvitsee ja mitä ruuassa edes on. Heinäanalyysien tärkeyttä painotetaan joka puolella, mutta jos ei tiedetä mitä mikäkin arvo hevoselle tarkoittaa, niin onhan kyse vain tiedosta ilman tarkoitusta. Tokihan analyysistä saa lähtöarvoja ruokintalaskureille, mutta jos ei tiedä mitä, miksi ja milloin, niin ongelmiahan siitä seuraa. Varsinkin jos oma hevonen ei noudata laskurin oletuksia.

Jatka lukemista “Tärkkelys vai sokeri”

Magnesium

Keskustellaan mistä tahansa hevosten lisästä, niin lähes säännönmukaisesti törmätään magnesiumiin. Oleellinen ja tärkeä mineraali, mutta siinä on omat ongelmansa, kuten kaikissa suoloissa muutenkin. Se nimittäin toimii isoina annoksina ummetuslääkkeenä, aiheuttaa löysyyttä ja ripulia. Erehdyin kerran antamaan koirille hieman raskaalla kädellä Mineral Plussaa ja moppihommiahan siitä seurasi. Syy oli se, että hevosten mineraalilisässä oli magnesiumia monin verroin yli koirien tarpeen. Joskus menee viisaskin vipuun kokeilunhalussaan.

Jatka lukemista “Magnesium”

Kalorien tarve

Yksi vahvasti hevosten ruokintaa aidosti ohjaava tekijä on energia. Paljonko saadaan jouleja ja kaloreita, pysyykö hevonen ylipäätään painossaan edes tolkkuisella ruualla vai palaako melkoinen osa ylläpitorahoista väkirehuihin. Toisaalla niitä myös pelätään, ainakin jos oma rotu on tehokas rehunkäyttäjä ja altis kaviokuumeelle.

Jatka lukemista “Kalorien tarve”

Kaura ja tärkkelys

Minulla on hevosten ravitsemuksessa yksi huomattavan ajatuksia ja ymmärrystä vaivaava asia. Kaura ja sen vaikutus hevosen korvien väliin. Toki on montakin asiaa, jota en tiedä ravitsemuksessa, mutta ne ovat nippelitekniikkaa. Täytyy vain kaivaa nippelit esille, kuten vaikkapa mineraalilisien aito tarve ja annostus. Arjen ruokinnasta tiedän vielä vähemmän, mutta siinä pätee yksi universaali totuus: ruoka ei voi tehdä mitään sellaista, joka ei ole selitettävissä sen koostumuksella. Analyyseissä on kaikki.

Jatka lukemista “Kaura ja tärkkelys”

Rehukupla

Minä tiedän melkoisesti koirien ruokkinnasta ja ravitsemuksesta. Ihan pahuksen paljon, jos rehellisiä ollaan. Olen kovan luokan ammattilainen sillä alalla, enkä todellakaan häpeä sitä. Mutta hevosten syömisistä en paljoakaan tiedä. Jos jollakulla ei ole vielä tiedossa, niin kerrataan olemassaoleva fakta: minun hevoskokemukseni on huomattavan ohut. Mutta kun osaa idealtaan samaa alaa, niin perusteiden oppimiseen ei tarvitse tuhlata aivan päättömästi aikaa – kunhan on sen verran tolkkua mukana, että muistaa eläinlajien erot.

Jatka lukemista “Rehukupla”

Orgaaninen mineraali

Aina kun törmätään johonkin omituiseen ja ristiriitaiseen termiin, kuten vaikkapa orgaaninen mineraali, niin ollaan ns. luonnollisen hoidon tai ruokinnan ääressä. Valitettavasti uskomuspuoli on korvamerkinnyt luonnollisuuden täysin itselleen ja jos pyrkii minkälaiseen luonnollisuuteen tahansa, niin omituiset legendat ovat rasitteena. Olin kirjoittaa, että näiden uskomusten evoluutio on aina samanlainen, mutta ilmaisuna se olisi ollut aivan yhtä omituinen kuin vaikkapa otsikon orgaaninen mineraali. Uskomuksilla ei yleensä ole evoluutiota, kehitystä, vaan pitäisi oikeammin puhua tartuntareiteistä. Väitteet saavat alkuunsa 50- ja 60-luvun ihmisten elävän ravinnon teorioista – sen aikaista new age hömppää – josta ne on suoraan siirretty hevosiin, ja ovat viimeiseksi valuneet koiriin. Nykyään on nähtävissä suuntaus, että kissat raakaruokinnan myötä ovat saamassa osansa.

Jatka lukemista “Orgaaninen mineraali”