Rutinaa ja ryskettä

Nyt on sitten ruotoa väännetty ja runnottu – kiitos vaan Päivi. Mutta rehellisesti sanottuna – ei se kivalta tuntunut. Suurin osa väännöistä ja venytyksistä tuntui siltä, että paikat murtuisivat ja irtoisivat. Älkää ymmärtäkö väärin. Se sattui toki paikoin, mutta ei tietenkään mitenkään ylipääsemättömästi. Liikkeitä ei siis tehty ns. yli rajojen. Tämä sivuhuomautuksena vain siksi, ettei joku kuvittele, että käsittelyn teki puoskari ja aiheutettiin kivun myötä enemmän haittaa kuin hyötyä. Enemmänkin maininnat tuskasta ja hammastenkiristelystä kuuluvat akselille miehet ja miesten nautinto kivusta. Kuten kotona todettiin – pidä suusi kiinni iso mies, äläkä vingu turhasta. En vingukaan, burana on keksitty

Jatka lukemista “Rutinaa ja ryskettä”

Istuinluita ja kirjoja

Gray241
Istuinluut ovat alhaalla näkyvät rinkulat

Olen pariin kertaan (vain, tiedän sen) jumpannut itseäni ja yrittänyt saada lantion liikkuvuutta lisää. Niin kauan kun en saa painoa siirrettyä oikealle istuinluulle, niin ratsastaminen ei tule kehittymään. Voi olla, että vain selittelen ja olen löytänyt omalle lahjattomuudelleni vain tekosyyn – kuten eräs foorumipersoona katsoi tarpeelliseksi minulle kertoa – mutta SI-nivelen/ristiluun ongelmat ovat ensimmäinen selvä syy, jonka olen löytänyt tasapaino-ongelmilleni. Siis selvä konkreettinen ongelma. Joten keskityn siihen kunnes löytyy seuraava.

Jatka lukemista “Istuinluita ja kirjoja”

Ristiluun jumi

lantioKerroin edellisessä postauksessa miten minulla oli ongelmia tasapainon kanssa oikeassa laukassa. Olen koko aamun pohtinut ja yrittänyt lihasmuistaa mitä tein ja miten istuin. Kallistuminen vasemmalle oli nimittäin sen verran voimakasta, että se aiheutti jo jonkinlaisen putoamisriskinkin. Suurin huolenaihe on kuitenkin se, että moiset kallistelut ja huojumiset vaikuttavat niin vahvasti ohjaukseen ja ylipäätään perustekniikkaan. Olen seisaaltani asetellut itseäni eri asentoihin ja syykin alkaa jo selvitä.

Jatka lukemista “Ristiluun jumi”

Jumppaa laiskoille

Ratsastuksessa hevosen hallinta ja ohjailu tapahtuu huomattavan paljon pohkeilla ja miten painoaan siirtelee satulassa. Tarvitaan siis reisi- sekä vatsalihaksia, ja vatsakaan ei toimi ilman selkälihaksia. Liikettä pitäisi vielä myötäillä, joten jonkinlaista liikkuvuutta tarvittaisiin niin lantioon kuin myös hartian seudulle. Jos liikkuminen on rajoittunut enemmältikin sohvalla mukavamman asennon löytämiseen (kuten minulla) ja verryttely sekä venyttely tarkoittaa FB- ja twitter-päivitysten naputtelua (kuten minulla), niin hevosen selässä tulee taatusti vaikeuksia (kuten minulla).

Jatka lukemista “Jumppaa laiskoille”

Piukat paikat

Menestyvillä urheilijoilla on ns. hyvä kroppa. He ovat timmejä. Me harrastelijat, jotka harrastamme säännöllisen epäsäännöllisesti eikä oikeastaan koskaan tarpeeksi korkeilla tehoilla, olemme useimmiten… vähän vähemmän timmissä kunnossa. Rasvaa löytyy, lihasvoima riittää ostoskassien kantamiseen – paitsi jos ostoskärryillä pääsee auton viereen ja kotona voi orjuuttaa teini-ikäistä kantamaan ostokset keittiöön. Hyvä, treenattu vartalo syntyy vain työllä, työllä, työllä ja hiellä. Se, että väsyy kerran viikossa ratsastustunnilla ei ole sellaista työtä, joka muokkaisi vartaloa tai edes polttaisi rasvaa. Valitan, mutta näin se vain on. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että ratsastaminen olisi turhaa. Sitä se ei todellakaan ole.

Jatka lukemista “Piukat paikat”

Reidet hapoilla

Sanoinko edellisessä postauksessa, että paikat eivät tulleet ratsastamisesta kipeiksi? Mainitsinko myös, että omalle lihaskunnolle olisi tehtävä jotain? No, nyt tein jotain, ja reidet ovat hapoilla sekä enteilevät jäykkää kävelemistä huomenna. Aikoinaan minua käskettiin tasapainon takia käyttämään jumppapalloa. Nyt sama kidutusvehje kaivettiin esille, ja rääkki alkoi.

Jatka lukemista “Reidet hapoilla”