Kuin pyörällä ajo

Kiitos kysymystä, voin aivan mahtavasti. Tiedän mikä on päivä ja missä olen. Normaalisti moista ei pidettäisi mitenkään mainitsemisen arvoisena asiana, mutta tasan vuosi sitten en muistanut yhtään mitään viittä minuuttia pidemmälle. Silloin kiipesin elämäni ensimmäisen oman hevosen selkään. Se suhde kesti sekunnin tai kaksi. Nyt, vuotta myöhemmin, kiipesin numero kakkosen selkään. Emppa oli paljon hellempi kuin edeltäjänsä – se ei uskaltanut kunnolla edes kävellä.

Jatka lukemista “Kuin pyörällä ajo”

Ypäjä ja Derby, tulossa ollaan

Yritin penkoa blogista koska olen viimeksi ratsastanut. Tiedän, että siitä on paljon aikaa, parisen vuotta, mutta oli tarve saada joku eksakti päivä. Bloggausten perusteella se olisi ollut 26.3.2014, mutta minulla on muistikuva, että olisin ollut tuonkin jälkeen. En varmaan sitten, koska olen melkoisen säännönmukaisesti harrastanut ranteiden viiltelyä ratsastustaitoni osalta. Kauan siitä kuitenkin on.

Jatka lukemista “Ypäjä ja Derby, tulossa ollaan”

Kirja: Kyra ja ratsastuksen taito

Säännönmukaisesti aloittelijat kyselevät kirjavinkkejä ratsastuksesta. Yksi syy on halu oppia lisää ja enemmän, varsinkin käytäntöä tukevaa teoriaa, kuin mitä ratsastustunneilla saa. Toinen syy on halu oppia ymmärtämään mitä siellä tunnilla hoetaan. Jos peräänanto liitetään aikuisviihteeseen, niin voin kuvitella mistä on kyse, mutta ratsastuksessa… vuoden ja liudan selitysten jälkeen en ole edelleenkään hajullakaan. Jotenkin se liittyy hevosen asentoon liikkeessä, miten se liikkuu, ja peräänanto on ilmeisen tärkeä asia, koska siitä koko ajan höpistään, mutta miten se selässä tuntuu tai miltä se edes näyttää?

Jatka lukemista “Kirja: Kyra ja ratsastuksen taito”

Hiittilaukkaa

Meillä koirat treenaa nopeutta suoran vedoilla. Palautusta sen verran mitä alkuun kävely kestää, ja sitten uusi veto. Jos se toimii koirilla, niin se toimii hevosillakin – joten Aapon kanssa sitten varmaan treenataan Kentucky Derbyyn, vai missä se yhden leffan seepra voittikaan laukkakisat parin paarman tai minkä lie perskärpäsen avustuksella.

Jatka lukemista “Hiittilaukkaa”

Turhat neuvot

Minä olen kysellyt paljon ratsastamisen perusteista. Ja alkeista. Plus sitten vielä aivan rautalankaa kun ei siltikään tajua. Usein ymmärryksen puute johtuu siitä, että ei tajua terminologiaa. Tästä on ollut usein puhetta muuallakin, mutta aloittelijalle on aivan turha selittää yhtään mitään muodosta tai pohkeen eteen ajamisesta. Siinä on muotoa aivan riittämiin, että pysyy satulassa edes jossain asennossa ja pohkeen eteen menoon riittää, että pohkeet valuu satulavyön eteen.

Jatka lukemista “Turhat neuvot”

Juutuubista rautalankaa

Toiset oppivat asioita kuuntelemalla, yhdet näkemällä ja jonkun täytyy tehdä. Minä en itseasiassa tiedä olenko enemmän auditiivinen vai visuaalinen oppija. Sitä on usein yritetty selvittää, mutta turhaan. Riippuu ilmeisesti hyvin paljon opittavasta asiasta. Usein riittää, että kuulen asia, mutta toisissa tapauksissa minun on itse luettava se tai nähtävä. Saattaa olla, että jos ymmärrän valmiiksi opittavan asian suhteen, että miksi tai miten, niin kuuloon perustuva auditiivinen riittää. Mutta mitä tuntemattomampi kokonaisuus on vastassa, tai on muita vaikeuksia ymmärtää kokonaisuus ja kytkennät, niin silloin on luettava tai nähtävä, eli mennään puhtaasti visuaalisuuden puolelle. Niin tai näin, niin välillä tulee vastaan asioita, joissa on ihan sama millä tyylillä mennään, kunhan vain saan riittävästi hyvin selkeää rautalankaa. Hitsaamisen opettelu oli aikoinaan sellainen, ja ratsastus nykyään. Ja samalla hetkellä kun tuon kirjoitin, niin oivalsin kummankin yhtäläisyydet. Minulta loppuu kyky oppimiseen heti kun vaaditaan lihaskoordinaatiota. Kuulinko sieltä takarivistä huudettavan että teoreetikko?

Jatka lukemista “Juutuubista rautalankaa”

Kuskin vääntämistä

Minun  tasapaino-ongelmani ovat jo eräällä tavalla vanhoja uutisia Mies & Hevosvoima blogissa. Kuin myös tee-se-itsediagnoosi, jonka mukaan ongelma on lantiossa. Tosin olen miettinyt, että onko koko ikäni vaivannut tasapaino-ongelma ihan pelkästään lantiosta johtuva, sillä ei tämä uusi vaiva ole. Olen aina inhonnut, jopa pelännyt, korkeita paikkoja ja syy on nimenomaan kehno tasapaino ja horjuminen. Tiedättekö sen rennon Fred Astairenkin esittämän asennon, jossa seistessä toinen jalka on rennosti ristissä toisen yli varpaat maahan? Ei onnistu minulta ilman jatkuvaa työtä. Huono ryhti ja jopa seistessäkin jatkuva horjuminen kuin olisi einen kännissä koko ajan, on lähes tuotemerkkini.

Jatka lukemista “Kuskin vääntämistä”

Kyvyttömyyden maksimointi

Minulle on pari kerta huomautettu, että projekti 2015 on liian kunnianhimoinen ja se pitäisi olla projekti 2055. Ratsastamaan ei opi alle 30 vuodessa. Ja kun on vielä yhtä lahjaton kuin minä, niin senkin ajan saa tuplata. Sanojat saattavat olla hyvinkin oikeassa – aika näyttää. Aina niin ystävällinen ja hevosihmisten luonnetta ylistävä alan harrastajien suurin anonyymi some-keskittymä hevostalli.net (kyllä, tuossa oli ikävä äänensävy) veti iloiset kierrokset, kun taannoin linkitin maailman huippuratsastajien videoita ja mainitsin, että parhaimmista kannattaa ottaa oppia. Siinä meni pilkka omaan nilkkaan, sillä itseään huonommista ei kannata oppia ottaa.

Jatka lukemista “Kyvyttömyyden maksimointi”

Se on syksy nyt

Eilen oli meidän nuoren neidin ratsastustunti. Hän kehittyy melkoista vauhtia, mutta ainakin minusta tuntuu, että suurin rajoite on edelleenkin liian lyhyet jalat. Tai sitten liian leveä poni. Shettis on korkeudeltaan hyvä kahdeksanvuotiaalle, mutta kun lihavaksi itsensä ahnehtineella ponilla on puoli metriä tasaisen levää selkää, niin opettele siinä sitten pohkeiden käyttöä. Muutoinkin olen joskus vajavaisilla tiedoillani, mutta opastettuna, ihmetellyt alle kouluikäisten raahaamista talleille. Heillä ei riitä vartalon hallinta eikä raajojen mittasuhteet, mutta ehkä talutuksessa tai automaattipilotilla kulkevalla ponilla matkustelu opettaa ylipäätään olemista hevosten kanssa. Minusta se on vain hivenen kallista huvipuistoilua, mutta tulokysymyshän moinen on.

Jatka lukemista “Se on syksy nyt”