Ainakin 110 senttiä. Tai melkein.

Uusi ratsastusvuosi, uudet kujeet. Tai sitten ei. Yllätys oli suuri, kun tallilla ei vastassa ollutkaan sellainen ruskea ruuna, vaan harmaa. Kevättä pukkaa ja sen huomaa. Ruunareipas oli piehtaroinut urakalla savessa ja oli sen näköinen. Minulla meni tunnin verran aikaa ja kolme tupakkaa ennen kuin se oli harjattu taas hevosen oloiseksi. Siis nimenomaan oloiseksi. Sillä karvanlähdöllä se näytti siltikin enemmän kapiselta ketulta kuin suomen putelta, Mutta en tiedä kummasta löytyy enemmän savipölyä – minun keuhkoistani vai karsinan lattialta. Selkään kuitenkin pääsin.

Jatka lukemista “Ainakin 110 senttiä. Tai melkein.”

Vuosi täynnä

Olin ensimmäisen kerran elämässäni hevosen selässä viime vuoden tammikuussa. Siltä osin ratsastusurani ensimmäinen vuosipäivä oli ja meni jo. Mutta koska tässä on  ollut parikin pidempää pätkää ilman tallikäyntejä, ratsastusmerkityksessä siis, niin viimeksi päätin, että seuraava tunti olisi yksivuotisratsastuskerta. Hieman yllättäen se oli tänään.

Jatka lukemista “Vuosi täynnä”

Peruutuksia ja siltoja

Tunti on taas poukittu satulassa. Viikko sitten minulla oli sisäreisien yläpäät kipeät ja jäykät seuraavana päivänä, nyt ne oli jos ennen kuin tallilta päästiin kotiin. Kuten blogin FB-sivulla taisin todeta, niin DOMS:in (rasituksen aiheuttama viivästynyt lihaskipu)n puuttuminen lienee sittenkin johtunut ihan vain työn puutteesta. Tosin en ole aikoihin ottanut “estolääkitystänikään“, mutta silti alkuaikojen (ja nykyisetkin) ongelmat johtuivat mukana matkustamisesta, en siis ratsastanut.

Jatka lukemista “Peruutuksia ja siltoja”

Tauolta töihin

Pyöreät 2,5 kuukautta taukoa ratsastamisessa. Sinä aikana olisi ehtinyt saada kropan kuntoon ja kerrattua teoriaa. Minä sen sijaan jätin venyttelyt tekemättä, tuplasin koneen edessä istuskelun ja onnistuin unohtamaan laukan noston perusteet. Näin sitä panostetaan harrastukseen.

Jatka lukemista “Tauolta töihin”

Taipuu ja asettuu. Ehkä joskus.

Olen jo muutamaan kertaan vinkunut ja valittanut ratsastuksen kurjuutta, kuinka mikään ei onnistu. Anellut edes yhtä onnistumisen hetkeä, että saisi motivaation takaisin. Nyt voin tyytyväisenä sanoa heti alkuun, että tänään meni omalla mittapuullani hyvin ja sain sen pitkään kaipaamani onnistumisen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että josko tätä hommaa voisikin jatkaa. Ehkä kuitenkin on mahdollisuuksien rajoissa, että opin ratsastamaan. Joskus.

Jatka lukemista “Taipuu ja asettuu. Ehkä joskus.”

Sanatonna

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Minulle se tarkoitti tällä kertaa ratsastustuntia. Ensimmäisen kerran varmaan neljään viikkoon, en jaksa laskea. Työkiireitä, auto-ongelmia, selän kiukutteluja. Sain selkäni kohtuullisen pahasti jumiin ja kipeäksi kun tein yhden vapaaehtoisprojektin. Käytännössä yhtä mittaa koneella istumista puolitoista vuorokautta, nukkumatta, liikkumatta ja pirullisella määrällä kahvia. Koska ruoto oli hetken aikaa kohtuullisen kipeä, niin jäi venyttelytkin. Ja kun moisen jättää hetkeksi väliin, niin se unohtuu sitten kokonaan. Lienee aika ryhdistäytyä taas tai kohta ei ole millä ryhdistäytyä.

Jatka lukemista “Sanatonna”

No pain, no gain

Olen nyt viitisen päivää tehnyt venytysharjoituksia paikkojen aukaisemiseksi. Tolkuttoman lyhyt aika yrittää korjata vuosikymmenten aikana syntyneitä ongelmia, tiedän sen. Olin kuitenkin päättänyt, että jos mitään parannuksen oloistakaan ei tänään näy, niin lyön ratsastamisen jäihin joksikin aikaa. Jatkamisessa ei ole mitään mieltä, jos mikään ei onnistu. Tunnista voisi vetää nopeana yhteenvetona, että shampanjapulloa ei tarvitse korkata, en tipahtanut vaikka se lähellä taas oli, mutta en myöskään perunut ensi viikon tuntia. Homma siis jatkuu.

Jatka lukemista “No pain, no gain”

Vajaakäyttötunti

Olin syyslomasäätöjen takia väärällä tunnilla. Ehkä siitä syystä alle oli määrätty vanha suokkituttu, Kelpasi minulle, sillä kaksi edellistä kertaa hannoverilaisen kanssa eivät olleet ns. menestystarinaa. Halusinkin takapuolen alle korkeampaa ja pidempiaskelista tapausta. Vanha tarina elämästä – kun omat taidot eivät riitä, niin säädetään kalustoa. Siksi toiseksi tarvitsin estoitta tunnin, joka kohentaisi hieman mielialoja. En saanut, osaksi ilman omaa syytä kylläkin ja näillä eväillä mennään taas viikko.

Jatka lukemista “Vajaakäyttötunti”

Kun kroppa ei toimi

Kun näin tallilla hevoslistan, niin ensimmäinen ajatus oli, että voi perkele, mä tulen niin tippumaan satulasta tänään. Alle oli laitettu viime kerran uusi tuttavuus, hannoverilainen ex-herra. Viime tunti oli yhtä tuskaa, ja tiesin että samoilla nuoteilla ja sävelillä mentäisiin tälläkin kertaa. Minua ei suuremmin lohduttanut, että tuolla pv-ruunalla on vaikea ravi; minä siellä selässä kuitenkin olen pomppimassa.

Jatka lukemista “Kun kroppa ei toimi”

Kuminuija haussa

Viime viikon tunti jäi välistä, joten tälle päivälle oli kertynyt hieman paineita. Paineita on nyt purettu. Urakalla voisi jopa sanoa. Eräässä naamakirjapäivityksessä todettiin, että ratsastaminen on hänen lajinsa. Kun tulin tunnin jälkeen tallilla selästä alas, niin päällimmäinen fiilis oli, että minulla ja ratsastuksella ei ole mitään yhteistä, eikä se missään nimessä ole minun lajini. Itseasiassa meitä kahta ei saisi laittaa edes samaan sanakirjaan. Tupakan jälkeen kierrokset olivat hieman laskeneet, mutta silti tuntuu, että ellen tee määrättyjä asioita, niin voin aivan hyvin lopettaa ratsastuksen samantien.

Jatka lukemista “Kuminuija haussa”