Magnesium

Keskustellaan mistä tahansa hevosten lisästä, niin lähes säännönmukaisesti törmätään magnesiumiin. Oleellinen ja tärkeä mineraali, mutta siinä on omat ongelmansa, kuten kaikissa suoloissa muutenkin. Se nimittäin toimii isoina annoksina ummetuslääkkeenä, aiheuttaa löysyyttä ja ripulia. Erehdyin kerran antamaan koirille hieman raskaalla kädellä Mineral Plussaa ja moppihommiahan siitä seurasi. Syy oli se, että hevosten mineraalilisässä oli magnesiumia monin verroin yli koirien tarpeen. Joskus menee viisaskin vipuun kokeilunhalussaan.

Magnesium on erittäin tärkeä kivennäisaine energia-aineenvaihdunnalle, lihasten supistumiselle, hermojen toiminnalle sekä proteiinien ja nukleiinihappojen muodostukselle. Elimistön magnesiumvarasto on luusto, jossa on noin puolet määrästä, ehkä lähempänä 60 prosenttia. Noin kolmannes on lihaksissa ja prosentin verran löytyy solun ulkoisissa nesteissä. Magnesium aktivoi ainakin 300 entsyymiä, jotka osallistuvat mm. ATP:n muodostamiseen, glukoosin hajoituksessa glykolyysissä, rasvahappojen hajoituksessa ja muodostuksessa, proteiinien muodostuksessa ja tiamiinin aktivoinnissa TPP:ksi. Se kuuluu myös elektrolyytteihin, eli on mukana nestetasapainon säätelyssä – oleellista ihollaan hikoilevalle, joka myös pissaa saavillisen kerrallaan.

Yksinkertaistaen, magnesium on välttämätön lihasten toiminnalle. Puute heikentää suorituskykyä, aiheuttaa lihasjumeja ja vaikeuttaa palautumista rasituksesta.

Munuaiset säätelevät elimistön magnesiumtasapainoa tehokkaasti, eikä varsinaista puutostilaa kehity terveille yksilöille, ainakaan muilla eläinlajeilla. Akuuttia puutosta sen sijaan esiintyykin, jos ei olla saatu ravinnosta tarpeeksi kivennäisaineita rankan treenin tai kilpailuttamisen yhteydessä. Magnesiumin vähäinen saanti on jo pitkään yhdistetty kramppeihin ihmisillä ja koirilla. Magnesiumin puutteessa esiintyy käytännössä aina samanaikaisesti kaliumin ja kalsiumin puutetta – taas kerran, ainakin ihmisillä ja koirilla.

Tarve

Hevosen perustarve on noin 15 mg/kg eli 500 kg konimus kaakkimuksella noin 7500 mg/7,5 g päivässä. Heti kun hevonen liikkuu enemmän, niin tarve lähtee nousemaan. Työn aiheuttama lisän tarve onkin kysymysmerkki, eikä siihen ole olemassa selvää säännöstöä tai käyrää. Mutta kun puhutaan aidosti kovaa työtä tekevistä, vaikka ravureista tai kisatasolla olevista kenttähevosista, niin määrän saa tuplata. Ainakin. Sen sijaan muutaman tunnin ympyrää ravaavat ja kävelevät tuntihevoset tuskin kuuluvat kovan rasituksen ryhmään.

Yleinen käsitys on, että ns. luonnollisista lähteistä saatavat ravintoaineet ovat helpoiten hyödynnettävissä. Kuten niin usein, niin tässäkin yleinen käsitys on väärässä. Teolliset lisät ovat pääsääntöisesti helpommin ja nopeimmin hyödynnettävissä, koska ne on tutkitusti joko muunnettu aktiiviseen muotoon tai ainakin, taas tutkitusti, tiedetään mitä ja paljonko imeytyy. NRC on taas kerran mukava lähde.

Ruuan suhteen sorrutaan virheajatukseen, jossa kuvitellaan luonnon tarjoavan parasta mahdollista. Väärin. Luonto tarjoaa tarkoituksenmukaisinta, eikä se ole aina optimi.

Rehujen lisätystä magnesiumista imeytyy noin 40 – 60 prosenttia riippuen magnesiumin muodosta, määrästä ja mitä ruoka tarkoittaa. Haarukka on siten melkoisen laaja, valitettavasti. Se mikä hevosessa on poikkeuksellista, on että magnesiumoksidi näyttäisi imeytyvän. Ilmeisesti palkinto, joka on saatu kyvyssä sulattaa vaikeasti sulavaa ruokaa. Tosin kyky hyödyntää oksidia jopa 70 prosenttisesti, havaittiin varsoilla. Ylipäätään kasvavilla on aikuisia tehokkaampi kyky imeyttää mineraaleja. Syykin on selvä. Kasvava luusto ja lihaksisto tarvitsee huomattavia määriä, mutta syöntikyky rehukiloissa on kehnompi. Tuo ero sitten tasataan paremmalla hyödyntämisellä.

Magnesium on siitä mukana, että sen imehtymistä ei kuitenkaan oikeastaan mikään häiritse. Sinimailasen kanssa saatiin hieman korkeammat hyödyntämiset, ja korkeampi fosfori laski hieman, mutta silti ollaan imeytymishaarukassa. Tarkoittaa sitä, että imeytymistä parantavat ja heikentävät tekijät eivät ole hallittavissa, joten niistä ei tarvitse myöskään piitata. Myöskään oksalaatti ja fytaatti eivät vaikuttaneet magnesiumin imeytymiseen. Helpottaa elämää aika paljon.

Kun aidommat imeytymismäärät ovat haarukassa 30 – 40 prosenttia, niin 30 % sääntö on helppo muistaa, jos huomioi imeytymisen ruokintamäärissä.

Hervosten tarve on haarukoita sen mukaan paljonko 500 kg eläimellä on magnesiumia kehossaan ja paljonko se poistaa päivässä sitä, mukaanlukien ulosteessa oleva määrä, ja imeytyminen on oletettu 40 prosenttiin. Joten jos jokin noista muuttuu, niin periaatteessa tarvetta, eli aidommin ruuasta saatavaa määrää, olisi sitten säädettävä suuntaan tai toiseen. Mutta aidostihan hevosen tarve on einen tuntematon ja auktoriteetit vääntävä kättä pitäisikö tarvetta nostaa tai laskea.

Paljonko on paljon

Magnesiumin puutoksen yleisimmät merkit ovat hermostuneisuus ja vakava lihasheikkous. Mutta silloin puhutaan aidosta puutteesta, ei rajalla olevasta vajaasaannista. Varsoilla puutteet mitattiin määrillä 0,2 mg/kgEP, kun verrokit saivat 11,7 mg/kgEP. Tämä kannattaa pitää muistissa: hermostuneisuutta saatiin, kun käytännössä ruuasta poistettiin kokonaan magnesium.

Myrkyllistä magnesium ei sinällään ole.  Siedettävän määrän ylärajaksi on ilmoitettu 0,8 % rehussa. Mutta sekin perustuu varovaisuuteen ja yhden mitattavan määrän antamiin rajoihin. Kun ponit söivät sinimailasta, jossa oli 0,5 % magnesiumia, ja koska muissa ruuissa on vähemmän, ja koska ponit eivät osoittaneet huonovointisuutta, niin laitettiin sitten määrä siitö hiukan ylemmäs. Mutta se ei siis todellakaan ole myrkytysraja.

Yksi raja lisää. Kun aikuiset ponit saivat kuukauden rehua, jossa oli magnesiumoksidia 0,86 %, niin niille ei tullut oireita. Ja nyt ollaan ristiriitaisuuksissa. NRC toteaa, että muodolla on merkitystä, ja se, että korkea määrä ei aiheuttanut ongelmia, johtui nimenomaan oksidista. Joten magnesiumoksidilla on heikompi imeytyminen kuin muilla muodoilla, kun puhutaan aikuisista yksilöistä.

Ja taas kannattaa painaa pari asiaa muistiin. Magnesiumsulfaattia on aikoinaan käytetty suonensisäisesti anestesian mukana. Sitä saatetaan edelleenkin käyttää injektiona rauhoittamaan hevosta. Sen sijaan syötynä magnesiumsulfaatilla ei ole havaittu minkäänlaisia rauhoittavia vaikutuksia. Paitsi yksi. Isommilla annoksilla se on laksatiivi. Ympyrä sulkeutui.

Se, että jenkkipohjaiset lähteet puhuvat pääsääntöisesti magnesiumsulfaatista laksatiivin yhteydessä, on kulttuurikysymys. Siellä on aina käytetty epsom- eli karvassuolaa ja se on magnesiumsulfaatti. Suomessa sen sijaan laksatiivina  on käytetty magnesiumoksidia.

Hyppy syrjäteille. Luonnollisuuden nimiin vannovat ihmiset usein vertaavat kotitallissa seisovia hevosiaan villeihin tapauksiin. Heppamaailman variaatio koirapuolen susivertauksista siis. Kun normihevosella on plasmassa magnesiumia haarukassa 180 – 350 µg/l, niin seeproilla on 140 – 150.

Ruuat ja lisät

Minä annoin siis koirille määrän X, taisi olla ruokalusikallinen eli jotain 12 gramman luokkaa, Mineral Plussaa. Siinä on magnesiumia 52 mg/g, joten koirat saivat noin 624 mg magnesiumoksidia, joka ylittää täysin niiden suoliston sietokyvyn.

Tein siis kolme virhettä, typeryyksissäni, koska minulla ei ole tekosyitä tehdä vastoin osaamistani. En laskenut paljonko ruuasta saadaan, en katsonut paljonko lisä antaa enkä katsonut missä muodossa magnesium on.

Määrä 52 mg/g kertoo suoraan mittakaavan hevoselle. Kun perustarve on 15 mg/kgEP, niin grammasta tuote pellettiä saadaan siis katettua kolme hevoskiloa, 3,47 tarkkaan laskettuna. 500 kilon heppa saa siis koko magnesiumin tarpeensa tyydytettyä, kun tuota antaa 144 grammaa. Huomattavaa on, että ylläpitoannokseksi valmistaja suosittaa 150 – 200 g, joten mukaan on otettu hieman imeytymisvaraa.

Mutta: lisäravinteen suositusannos kattaa koko saannin. Ruuasta ei tarvitse saada mitään.

Nyt päästään siihen, jonka jokainen hevostaan ruokkiva tietää, mutta harvempi sen aidosti ymmärtää. Heinästä on tehtävä analyysi, koska muutoin tiedetä mitä hevonen saa ja mitä ei – ja paljonko lisiä annetaan. Ei riitä, että tietää paljonko on sokereita tai kuinka korkea raakavalkuainen on – ne määräävät hyvin pitkälle lihavuuskunnon, mutta kaikki muu jää puolitiehen. Toki voi olla piittaamatta ja antaa varmuuden vuoksi, mutta se on laiskan tie, ei osaavan.

Ei, minä en tiedä paljonko meillä hevoset mitäkin saavat, ja se on selvä puute. Siis omassa tekemisessä, ei kuitenkaan välttämättä hevosille.

Heinän magnesiummäärät vaihtelevat. Hyvälaatuisessa heinässä lienee magnesiumia gramman verran kuiva-ainekilossa. Lasketaan grammalla, niin päästään helpolla:

  • 500 kg hevosen perustarve on 7500 mg (7,5 g)
  • heinässä on 1000 mg/kgKA
  • hevosen on syötävä 7,5 kg kuiva-ainetta päivässä magnesiumin perustarpeeseen
  • heinä on kuivaa, 85 % KA, joten aito syöntimäärä on vähintään 8,8 kg ja laitetaan varmuuslisää: 10 kg heinää päivässä 500 kg hevoselle ja magnesiumin perussaanti on turvattu (jos em. oletukset toteutuvat)

Se on aika paljon syöntimäärissä, varsinkin jos heinä ei olekaan niin hyvälaatuista. Joten aletaanko pääsemään syntyihin ja synteihin syviin, miksi hevosilla on (minun mielestäni) kohtuullisen paljon lihasperäisiä ongelmia? EIkä vielä olla päästy edes kaliumiin, ja lannehavaukseen, joka oireistoiltaan on totaalisen sama kuin koirilla metabolinen asidoosi, joka on ylirasitustila yhdistettynä mm. magnesiumin ja kaliumin puutteeseen. Mutta ei mennä asioiden edelle.

En tiedä paljon hevosilla käytetyssä kaurassa on magnesiumia, mutta Finelin mukaan kaurahiutaleessa on 1452 mg/kg. Kun kaura painaisi vaikka 500 grammaa litra, niin päästäisiin oletukseen, että litra kauraa vastaisi alle kiloa hyvää heinää – siis magnesiumin suhteen.

Kun NRC suosittaa jotain, niin siihen saa huoletta suhtautua minimisaantina. Edellä mainittu huomioiden voidaan ehkä-mahdollisesti olettaa, että suomalaisilla hevosilla saattaa olla kroonisesti magnesiumista vajaasaantia.

Dopingvapaa rauhoitus

Pyysin aiemmin painamaan pari asiaa mieleen. Magnesiumin puute aiheuttaa hermotuneisuutta. Ei siis vajaasaanti. Myöskään suun kautta saatu magnesium ei rauhoittanut, vaan injektoitu. Joten traikussa sekoileville ei magnesium auta yhtään mitään, vaikka siitä muutoin toki saattaa olla hyötyä.

Hieman ihmettelen, että rauhoittavaa vaikutusta haetaan treenissä oleville ja kisaaville, mutta minulle koko hevosmaailma on kohtuullisen monimutkainen yhdistelmä.

Hevosmaailmassa on muutoinkin vallalla omituisen vahvana käsitys, että ruuan ja ravintolisien kanssa ratkaistaisiin käytös- ja luonneongelmia. Toki jotkut yrittävät koirissakin parantraa hermorakenneongelmaa, joka näkyy paukkuarkuutena, tryptofaanilla, mutta ei se onnistus. Sen sijaan parempi jalostus, eläimen käyttäytymisen ymmärtäminen sekä koulutus usein auttavatkin. Mutta mistäs minä tiedän, en ole koskaan työstänyt traileriongelmaista ja reaktiivinen pv veti minua 5-0. Toisaalta, en minä ole koskaan yrittänytkään väittää osaavani kouluttaa hevosia, enkä myöskää sortunut selittämään Hessun käyttäytymistä ruuan kautta.

Törmäsin naaman ihanassa maailmassa ketjuun, joka käsitteli nimenomaan kuljetuksessa pelleilevien rauhoittamista. Myös lisät mainittiin.

Calmer VF

Palsami, kamomilla, voikukka, sarviapilan siemenet, valkosipuli, humala, lehmuksen kukka, punainen unikko, timjami, rautayrtti.

Nyt on parempi, että en kommentoi. Edellinen postaus kertoo kaiken oleellisen. Valmistusaineissa ei ole yhtään mitään sellaista, joka edes teoriassa voisi selittää rauhoittavaa vaikutusta. Mutta sen sijaan kilohinta kylläkin selittää miksi tuota halutaan myydä.

Confidence EQ

Feromonituote, jonka pitäisi nisäalueen tuoksulla rauhoittaa. Jos unohdetaan se, että imettävä tamma ei rauhoita muita laitumella olevia, niin tämä on täysin vastaava kuin DAP-lauhdutin koiramaailmassa. Huono uutinen on se, että mainituiden feromonien hyödyistä ei ole yhtään mitään näyttöä.

Racing Easy Now

Kopypeistaan oman vastaukseni. Pääsen helpommalla ja se on itseisarvo sinällään. Easy Now toteuttaa koiramaailmasta (ja alunperin ihmisistä) siirrettyä ajatusta, että tryptofaani (yksi aminohappo) rauhoittaisi. Siitä on olemassa tutumikusnäyttöä, tosin vajaata, että se saattaisi isoissa annoksissa poistaa ahdistuneisuutta. Ongelma on lähinnä siinä, että ihmisillä sitä tutkittiin tenttijännitykseen. En ole niinkään varma siitä kuinka hyvin moinen on kytkettävissä hevosten sätkyilyihin. Tryptofaanin ohella saadaan toki magnesiumia, rauhoittamaan.

Ihmisillä puhutaan 1000 – 1500 mg annoksista [trypofaania] ja tuloksia on alettu saamaan isommilla [annoksilla]. Joten hevoselle se tarkoittaisi mittaluokkaa 12500 mg.

Easy Now antaa 40 grammassa 2800 mg eli sitä tarvittaisiin silloin 178 grammaa. Purkki olisi aika äkkiä tyhjä.

Mutta minua mietityttää magnesium, joka on tuossa oksidina. En tiedä miten hyvin hevonen oksidia sietää, mutta ihmisillä ja koirilla se on ulostuslääke eikä imeydy. Joten jos haluaa toimivan annoksen tryptofaania, niin samalla antaisi lähes 14 grammaa magnesiumoksidia – voisin lyödä vetoa, että sillä määrällä saa hevosesta ainakin paskat pihalle nopeasti ja kun se on pahassa ripulissa, niin noinkohan se tryptofaanikaan imeytyy.,.

Tuon kirjoitin ennen tätä postausta. Nyt tiedän, että hevonen kestää ihmistä ja koiraa korkeampia määriä, mutta silti isoja annoksia magnesiumia käytetään hevosillakin laksatiivina.

Jos eprustarve 500 kilon esimerkille on 7,5 grammaa ja tuplataan se, koska kyseessä on työhevonen, niin ollaan määrässä 15 grammaa. Jos tuotetta annetaan tryptofaanin mukaan niin paljon, että siitä saataisiin edes oletettu vaikutus, niin magnesiumia tulisi juuri päivätarpeen verran. Ei se ripulia aiheuta, siinä olin väärässä.

Joten kun tiedetään, että magnesium ei rauhoita, niin kysymysmerkiksi jää tryptofaanin merkitys. Jos sekään ei toimi, niin Easy Now’n ainoa rooli on olla ihan pahuksen kallis magnesiumlisä.

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *