Mitoitusongelmia

DPD:n ja PostNordin ongelmat perustyössään, eli paketin toimittamisessa vastaanottajalle, ovat melkoisen yleisiä. Ilmeisesti eräällä tapaa talon tapa, ainakin jos luotan saamaani palautteeseen. Toisella yrittämällä paketti tuli ongelmitta perille, ja minulla oli ihan mukava juttutuokio kuskin kanssa. Pölistiin poneista ja koirista. Ei se yllätys ollut. Vaikka osalla kuskeista onkin ilmiselviä ongelmia kohdata asiakas livenä, päätellen ninjatason pakoilusta, niin silti suurin osa on ihmisinä ihan tavallisia. Ongelma onkin PostNordin yrityskulttuurissa.

Kysyin kuskilta suoraan, että oliko hän ollut meillä jussin aatonaattona. Vastauksena oli hölmö ilme ja toteamus, että ei. Hän oli merkinnyt tietoihin, että ei ollut ehtinyt. Sanoi suoraan, että ei ollut halunnut ajaa toiselle puolelle Uuttamaata pyhien alla. Pätevä ja hyväksyttävä selitys minun tapauksessani, mutta joku toinen olisi saattanut tarvita tilaustaan.

Toimitus olisi pitänyt olla työlistalla maanantaina, mutta ei ollut. PostNordean kirjanpidossa en ollut ottanut vastaan pakettia, jonka takia minun piti nähdä vaivaa ja maksaa, että sain pakettini – josta on siis jo maksettu rahti. Kaikki siksi, että PostNordean oma logistiikka kusee.

Poijjaat, ei bisnestä näin tehdä. Mutta ihan kiva, että lähetitte minulla palautepyynnän aspakokemuksesta. Vastasin rehellisesti, että puhelimen toisessa päässä oli mukava työntekijä ja homma saatiin eteenpäin, ja että ongelma ei ole aspassa, vaan PostNordin tavassa tehdä työnsä. Tai tarkkaan ottaen: olla tekemättä. Ilmeisesti liikeidean yksi tukijalka on olla toimittamatta paketteja ja tehdä tuplalaskutusta maksullisen numeron kautta. Tapa tuokin. Mutta kun minulta kysytään, että suosittelisinko PostNordeaa asteikolla 0 -10, niin saatte yhden kerran arvata, että mitä vastasin…

Hassu detalji oli sekin, että kun kysyin miksi toimituksesta, tai toimittamattomuudesta no time perusteella ei ilmoiteta vastaanottajalle, niin vastaus oli, että kuski ei saa soittaa asiakkaalle sopiakseen mistään jakeluun liittyvästä asiasta.

Kun seuraavan kerran kysytte asiakaspalvelun laadusta, niin kannattaisi keskittyä aitoon asiaan, eli palvelunne laatuun. Saattaisi olla hyödyllisempää kuin tarve kyykyttää aspan alipalkattua puhelinapinaa, joka saanee huonot arviot siksi, että asiakas on tyytymätön maksamaansa palveluun, ei aspaan.

Tai no, mistä minä mitään tiedän. Ehkä PostNordin tapa toimia on kannattava tapa, varsinkin kun asiakas ei pysty valitsemaan. Mutta veikaatteko, että yritysasiakkaat innostuvat tarjonnastanne, jos heidän asiakkaansa eivät ole tyytyväisiä?

Kysymysmerkeistä huolimatta tuo oli retorinen kysymys.

***

Sain equestrin.com’sta mitä tilasin. Varsinkin ostamani mustavalkoinen Mountain Horsen lippalakki on hieno. On kuulemma poololippis. Täytyy varmaan ostaa joltain huoltikselta krokettimailat ja aloittaa hevospoolon alkeet. Jos vaan pääsisi hevosen selkään jossain vaiheessa – sitä hidastaa hieman kipeä lonkka ja sellainen pikkujuttu, jota kutsutaan reaktiivisuudeksi; siitä myöhemmi lisää.

Sain uudet grippi-housut. Mitoitus oli pituudeltaan kohdallaan, mutta vyötärö hieman arvelutti. En ole koskaan tiennyt mikä on kokoni, ja jos jotain inhoan, niin vaatteiden ostamista. Netistä rättien osto on siis tuplainhottavaa, sillä vaikka ärsyttävä vaatteiden kokeilu jää pois, niin epävarmuus sopivuudesta silti pysyy. Ja kun oivalsin, että kengissä 42 voi olla lähes 10 senttiä lyhyempi lestissä kuin 42-koon Nokian kumisaappaat, niin luottamus lahjomattomiin senttimittoihin ei ainakaan vähentynyt.

Vyötärö ja haarusmitta mitattiin kuten käskettiin ja sen mukaan tilattiin housut. Lahjepituus on oikein, mutta reidet ovat mallia pussihousut ja vyötärön kohdalla oli lihomisvaraa ehkä 10 kiloa – enkä todellakaan ole mallia hoikka, vaan olen paisunut aika paljon. Minulla on siis liian isot hienot grippihousut.

En tiedä. Joko se säästetään talvikäyttöön tai laitetaan johonkin naamakirppikseen odottamaan av,yv,jono -ilmoituksia. Minnan mukaan voin ratsastaa niillä, vaikka liehuvatkin.

Joten equestrian.com’sta tilaat (miesten) housuja, niin kannattaa ottaa pari kokoa kapeammat kuin mitä mittataulukko suosittaa.

Leveämmät jalustimet näyttivät huolestuttavan kapeilta. Täytynee mitata ne, koska silmämääräisesti väittäisin, että ne eivät ole milliäkään leveämpiä kuin Suomessa myynnissä olevat naisten koot. Tosin, en minä ole mikään mittojen arvioinnin mestari.

Joka tapauksessa minulla on nyt hevonen, jalustimet, jalustinhihnat, mahavyö, lippalakki, kertaalleen kolhittu kypätä ja kaksi erimittaista sinistä raippaa. Kyllä se tästä lähtee liikkeelle, ratsastusharrastus – kun vaan pääsisi selkäänkin asti.

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *