Orgaanista lisäravinnerumbaa

Seuraan useampaakin hevosryhmää naamakirjassa. Facebook on nykyään korvannut foorumimaailman, eikä suurimmasta ja kauneimmasta <grin> hevostalli.netistä ole korvaajaksi. Se on disinformaation vahvimpia lähteitä, jonka liikenne perustuu vain hevosharrastajien tarpeelle osoittaa perseilyään, huonoa käytöstä ja idioottimaisuuttaan. Hevostalli.net on siten suomi24:n täydellinen kopio. Toki siellä kirjoittelee asiansa osaavia henkilöitä, mutta he katoavat täysin kohinaan.

Eräs seuraamani FB-ryhmä on aiheeltaan hyvinkin kuolaimeton, kengätön ja ruusunmarjoihin tukeutuva luonnollisen hevosenpidon pihattoryhmä. Paikoin on asiaa, paikoin… vähemmän. Se, mikä minua luonnollisissa ryhmissä eniten ihmetyttää – niin rekuissa kuin polleissakin – on heidän tarpeensa käyttää suunnattomasti ravintolisiä. Luonnollisuus tarkoittaa sellaisia kummajaisia kuin orgaanisia mineraaleja ja erilaisten, mutta koostumukseltaan samanlaisten, suolojen vertailuja. Mitä hassumpi nimi, sitä toimivampaa ja luonnollisempaa moisen täytyy olla.

Synteettisyys on kirosana, eikä vaikkapa synteettisen E-vitamiinin arvostelu perustu siihen, että dl-alfa-tokoferoli koostuessa kaikkiaan kahdeksasta alfa-tokoferolin stereoisomeeristä, joista kaikkia on yhtä paljon, mutta vain yksi  – d-alfa-tokoferoli – on ns. luontainen E-vitamiini, jonka aineenvaihdunta ja biologinen hyväksikäytettävyys eroaa selvästi seitsemästä muusta. Niillä ei ole d-isomeerin aktiivisuutta ja toimivatkin käytännössä enintään säilöntäaineena estämässä rasvojen härskiintymistä. Tuo olisi kuitenkin liian tekninen ja tylsä selitys, siksi vaihtoehtopuoli luonnollisuudessaan keksii mukaansatempaavia juttuja. On paljon viehättävämpää puhua miten synteettiset vitamiinit ja epäorgaaniset mineraalit ovat elimistölle myrkkyä, aiheuttavat syöpää, kuppaa ja karvanlähtöä ja kaupan päälle estävät luonnollisten imeytymisen.

En jaksa vääntää rautalankaa orgaanisen mineraalin ajatuksen älyttömyydestä. Joko ymmärtää mitä pyhä kolminaisuus kivikunta, kasvikunta ja eläinkunta (unohdetaan sienet, myös ne maagiset) tarkoittaa, tai sitten ei ymmärrä. Mutta on aivan se ja sama kuivataanko se suola merestä, louhitaan vuoresta tai tehdään muilla tavoin, niin se suola ei siitä yhtään sen elävämmäksi ja orgaanisemmaksi muutu.

Sovittaisiinko yksi asia? Kun käännätte ns. vaihtoehtojuttuja netistä ja lehdistä, niin koittakaa ymmärtää sanan organic kaikki merkitykset – myös ne propagandistiset.

Lisien käyttö on aika laajaa hevosmaailmassa, ideologiasta riippumatta. Ainoa ero tulee purkista ja hinnasta. Kun epäorgaaninen hevosenomistaja antaa lisänä rautaa, niin hän antaa jollain tavalla käsiteltyä ja melassiin liuotettua nokkosta. Maksaa siitä sitten hinnan X. Orgaaninen omistaja taasen antaa orgaanista luomunokkosta (kyllä, olen törmännyt moisen tautologiahirviöön) ja maksaa siitä sitten hinnan 3X. Molemmissa tapauksissa on kaksi yhteistä tekijää: he syöttävät nokkosta, eikä kummallakaan ole hajuakaan, että tarvitseeko hevonen aidosti rautalisää.

Minä olen kiinnostunut ruokinnasta ja ravitsemuksesta – eli käytännöstä ja teoriasta. Minä käytän koirilla paljonkin lisäravinteita, mutta niillä on aina selvä funktio:

  • lisiä käytetään korjaamaan ruokinnassa olevia puutteita, jotka johtuvat kompromisseista (yleensä hinnan takia) ruoka-aineissa. Tällaisia ovat vaikka sinkki ja A- sekä D-vitamiini
  • lisiä käytetään parantamaan ja tukemaan oletettavasti, mutta tutkimuksiin perustuen, pitkän aikavälin yleistä terveyttä – vaikkapa E-vitamiini tai omega-3 rasvahapot
  • lisiä käytetään tukemaan jotain akuutimpaa ongelmaa – nivelille glukosamiinia ja ulosteiden löysyyteen ravintokuitua
  • lisiä käytetään tukemaan harrastuksen vaatimia nousseita tai erikoistarpeita, perustuu taas oletuksiin, mutta tutkimusten tukemina – esimerkiksi proteiinit tai kreatiini
  • lisiä käytetään, koska niille oletetaan jotain terveysvaikutusta, mutta ollaan vahvasti uskon puolella. Valkosipuli tai hunaja kelvatkoon esimerkeiksi.

Hevosmaailmassa sen sijaan törmään koko ajan aivan toisenlaiseen  ajatteluun. Hoetaan mantraa, että korsirehu on kaiken A ja O, ja täyttää suurimman osan hevosten tarpeet. Jos ollaan työssä, niin kaivataan vähän enemmän potkua väkirehuista, jolloin kaura tulee tarpeeseen – paitsi kun pelätään että se kuumentaa hevosta ja saa sen liian innokkaaksi työhön.

Kaurakysymyksestä pitäisikin kirjoittaa jotain. Minulla on suuria vaikeuksia sulattaa sitä. Siis teoriaa, kaurapuuro uppoaa hyvin.

Mantroista huolimatta purkkeja ja purnukoita löytyy talleista pilvin pimein. Mitä luonnollisemmin ruokitaan, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä löytyy ruususuolaa, intiaanisuolaa, suolaasuolaa, selleriä, purjoa, rosmariinia, ruusunmarjaa, mustikanlehteä, mustikanvarpua, auringonkukkaa, kehäkukkaa, ratamon kukkaa… Muistinko mainita ruusunmarjan?

Ruokinta on tasapainoista ja luonnollista, mutta silti vaaditaan mieletön määrä luonnollisia lisäravinteita, joista saadaan milloin mitäkin. Aika luonnotonta minusta.

Kun kysyy, että miksi annat rautalisää, niin vastaus ei ole koskaan, että koska ruokinnastani puuttuu rautaa. On ymmärrettävää, että ei tiedetä käytetyn korsirehun rauta- tai muita mineraalimääriä. Analyysit kertovat yleensä vain tuhkan määrän ja pitäisi selvittää jotain muuta kautta, että paljonko missäkin rikkaruohossa suunnilleen on mitäkin. Homma menee vielä vahvemmin ajatusleikiksi, kun tiedetään, että pellon hoito ja lannoitus lisäksi vaikuttaa mineraalimääriin. Joku kehuu syöttävänsä luomuheinää, joka kylläkin käytännössä tarkoittaa, ettei ole vaivauduttu lannoittamaan, ei muokkaamaan, tuholaisista ja homeista ei piitata, eikä sitä edes säilytetä kunnolla. Kuinka paljon korsirehun ravintoaineet, vaikkapa valkuainen, vähenee joka kerta kun sitä käsitellään?

Mineraalit ja vitamiinit ovat se vaikein kohta selvittää ruokinnasta. Siksi niitä ehkä etsitään eniten purkista. Mutta jos selvittämisen vaikeus on syy lisäravinteisiin, niin miksi ei läheskään usein osata vastata simppeleihin kysymyksiin, kuten saako hevoseni proteiinia, rasvaa, sulamatonta kuitua ja varsinkin sokereita liian vähän, riittävästi vai liikaa.

Jokainen talleilla riittävästi pyörinyt tietää kuinka monta viipaletta heinää annetaan hevoselle, ja paljonko se saa kauraa ja varsinkin annetaanko kauraa, jos on ratsastustunti. Osa osaa jopa katsoa hevosesta, että onko se liian laiha, ja jotkut jopa tunnistavat ylilihavuuden. Mutta jos ruokinta on noin helppoa – annetaan aina vakiosylillinen heinää – niin miksi hevosilla on niin paljon ruokinnasta johtuvia (elintaso)sairauksia?

Saattaa johtua puhtaasti kokemattomuudestani, osaamattomuudestani ja tietämättömyydestäni, mutta minä pidän kysymystä kuolaimet vastaan riimu täysin sivujuonteena niin kauan kun ei tiedetä täyttääkö ruokinta hevosen tarpeet ja miksi mitäkin annetaan.

Miksikö eksyin tähän kiukutteluun? Aloin laskemaan ruokintaamme, ja rutiiniynnäilyjen tylsyyden takia satuin piipahtamaan parissakin ryhmässä ja hevossivustolla. Sokereihin liittyviä terveysongelmia, eikä kukaan kysynyt perusruokinnasta ja lihavuudesta. Sen sijaan neuvottiin miten elimistön happo/emästasapainoa muutetaan (ei sitä voi muuttaa), miten maksaa ja munuaisia detoksataan (ne tekevät sen itse) tai kuinka kavioita kosteutetaan ulkopäin (ei onnistu, kavion rakenne ei ole valtiosalaisuus).

Tuli hiukan toivoton fiilis.

Yksi vastaus artikkeliin “Orgaanista lisäravinnerumbaa”

  1. Minua kauhistuttaa ne purkkimäärät talleilla ja lisät/yrtit/hivenaineet/vitamiinit ja kaikenlaiset rauhoitus + piristysaineet 🙂 Onneksi ei ole rahaa ostella noita 😉
    Minä annan viikoittain monivitamiinin pullosta. Kesällä en anna. Vesiliukoiset vitamiinithan eivät ole tämän suhteen ongelma, mutta joskus vähän kauhistuttaa tuossa rasvaliukoiset, jos ne varastoituvatkin elimistöön ja maksa puhkeaa ;D Toisaalta hyvin on hepo voinut, eikä vitamiinimyrkytyksen oireita ole näkynyt. AIka monipuolisesti pitäisi syödä, että kaikki vitamiinit saisi. Mutta olen ihan samaa mieltä, että en ole koskaan käsittänyt, miten joku voi tietää, että hevoselta (tai jopa itseltä) puuttuu joku tietty vitamiini tai hivenaine ja sitten osaa sitä annostella vielä oikein. Ottaen huomioon sen, että välttämättä sen tietyn aineen puute ei ole edes ongelma, vaan se miten elimistön mekanismit ja ruuansulatus, sisäeritys ja blaa-blaa-blaa toimivat vaikka sitä saisivatkin. Siksi siis meillä on asia annett herranhaltuun ja RacingAction -pullo on otettu mielenrauhan takaajaksi ;D
    Ruokintakalkkia annan koko ajan, koska olen antanut itseni ymmärtää että päivittäinen pieni annos ei aiheuta ongelmaa tai yliannostusoireita – eikähän ainakaan ole CA/N -tasapainossa typpiongelmaa 😉 Toki jos joku osaa valistaa tässä asiassa niin mielenkiinnolla otan tiedon vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *