Ratsastus aikuisharrastusko

Kun aloitin ratsastustuntini, niin tunsin itseni hieman omituiseksi. Aikuinen opettelee ratsastamista. Ratsastaminenhan on lasten harrastus, jota muutamat naiset tekevät vielä aikuisiälläkin. Täysikasvuiselle miehelle se on vielä omituisempaa puuhaa, jossa saa äkkiä kaksi leimaa itseensä. Ratsastaminen on neitimäistä, jolloin kyseenalaistetaan seksuaalinen suuntautuminen, tai sitten on hyvin epäilyttävää, koska kaikkihan tietävät, että talleilla ei pyöri kuin ala-asteikäisiä tyttöjä.

Seksuaalisen suuntautumisen epäilyihin en jaksa ottaa kantaa. Olen liian vanha nähdäkseni vaivaa moisesta jonninjoutavasta typeryydestä. Mutta jos olisin näillä tiedoilla taas 16 vuotias, niin tekisin kaksi asiaa. Opettelisin tanssimaan ja menisin ratsastustunneille. Niin ja opettelisin soittamaan kitaraa, mutta en menisi lähellekään bassoa.

Herran vuonna 2013.jolloin omaa lastaan ei saa kuvata uimarannalla muistojen taltioimiseksi ilman, että poliisisetä kolkuttelee olkapäälle. lapset ovat melkoisen hyvässä turvassa talleilla. Paikalla on aina riittävä määrä aikuisia.

Se sivuojuonteesta.

Kansallisen liikuntatutkimuksen 2009-2010 mukaan aikuisratsastajia oli 81 000. Iso määrä. Se on hieman enemmän kuin tenniksen pelaajia, lähes yhtä paljon kuin luistelun harrastajia (johon ei tarvita muuta kuin luistimet, lähellä oleva kenttä ja talvi). Jääkiekkoa pelaavia aikuisia ei ole kuin jonkin verran enemmän. Suomen kansallislaji, pesäpallo, ei pääse lähellekään samaa kategoriaa 20 000 aikuisharrastajallaan. Minä en muuten tunne kuin yhden, joka pelaa pesäpalloa ja hänkin kilpailee.

En tiedä onko käyttämäni talli vertailukelpoinen, mutta kun meillä perhe lähtee laittamaan hevosia työkuntoon, niin väännämme suhdetta sekaisin. Sekaisin siis oman ennakkoasenteeni perusteella. Ala-asteikäinen tyttö sopii profiiliin. Rouva, joka on ratsastanut esiteinistä asti ja käynyt koulunsa Ypäjälllä, mutta pitäen taukoa hevosharrastuksissaan hedelmällisessä iässä ollessaan, mahtuu myös profiiliin – mutta on aikuinen. Ja minä. Aikuinen, mies ja aloittelija.

Toki tallilla pyörii ponityttöjä, välillä jopa ärsyyntymiseen saakka. Yksikään talli ei pysyisi pystyssä ilman tuota halukasta ja, mikä tärkeintä, ilmaista työvoimaa, joka paikoin suostuu jopa maksamaan päästäkseen tekemään tallin töitä. Mutta väittäisin silti, että vähintäin puolet, ellei enemmän, on aikuisia. Miehiä on vähemmän. Meitä taitaa olla kolme. Suurin osa aikuisista on toki naisia, päälle kolmissakymmenissä ja käytännössä jokaisella on lapsuuden ratsastustausta takana. Muutama rouva on aikuisiällä aloittanutta, jotka omat tyttäret ovat raahanneet tallille.

Puhtaalta pöydältä aloittaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin missä tahansa muussakin harrastuksessa. Tarvitaan joku, joka yllyttää ja neuvoo alussa. Pitää kädestä kiinni, eikä aina pelkästään henkisessä merkityksessä. Minä en tied yhtään mitään ratsastuskoulun pitämisestä, mutta voisin kuvitella, että tallin kannattaisi promota uusien asiakkaiden hankintaa esimerkiksi ilmaisilla tunneilla tai maastoratsastuskerroilla. Tallin ei kannata panostaa ns. normaaliin mainostamiseen uuien ratsastuskorttien myynnissä, vaan lisätä omaa näkyvyyttä aluellaan – ja sittten panostaa nykyisiin ratsastajiinsa. Uudet asiakkaat saadaan vanhojen tyytyväisten mukana ja suusta suuhun markkinointi toiminee parhaiten jopa e-aikana. Silti tallin Facebookryhmä sekä web-sivujen on oltava selvät, helpot ja tärkeimpänä: ajantasalla.

Tallit tarvitsevat miesratsastajia. Toki he lisäävät tuloja, mutta varsinkin taas kerran työreservinä. Useimpien tallien ympärille muodostuu kiinteämpi tukijoukko, jotka auttavat talkootöinä tallitöissä ja varsinkin tallikilpailuijen rakentamisissa. Ratsastuskoulun kannattaakin perustaa toimintansa oheen aito rekisteröity yhdistys kannatustoimintaa varten. Puhutaan urheilusta, jossa on vahvasti nuorisotoimintaa, niin yhdistyksen hyödyt ovat selvät. Mutta se myös sitouttaa asiakkaista tallin toimintaan, joka ei voi olla huonoa bisnestä. Yhdistysaktiivien ja talkoolaisten palkitseminen onnistuu helpolla ja vähällä rahalla – illanistujaiset ja/tai ilmainen ratsastusreissu.

Miesten sitouttaminen olisi syytä tehdä hieman vahvemmin kuin käyttämällä hyväksi isän tai aviomiehen velvollisuuksia, mutta tässä tulee kurjat elämän realiteetit vastaan. Melkoisella osalla talleista on vaikeuksia räätälöidä miehille suunnattuja ratsastustunteja, koska ei ole riittävästi isoja hevosia. Poneilla ja pienemmillä hevosilla tahkotaan tulosta, koska enemmistö on nuoria tyttöjä sekä naisia. Isommalla hevosella saattaisi tulla joutotunteja liikaa tai sitä jouduttaisiin käyttämään liian pienellä/nuorella ratsastajalla, joka ei taasen palvelisi tarkoitusta oppia ratsastamaan ja pitää maksava harrastaja tyytyväisenä.

Minulle on sanottu, että tuntitallien ei kannata panostaa miesratsastajiin, koska heitä ei ole. Suomen Ratsastajainliiton jäsenistä 93 prosenttia on naisia. Toki uuden bisnesalueen käynnistäminen on vaivaalloista ja kallistakin, mutta kun lajin keskusliiton jäsenistä vain seitsemän prosenttia on miehiä, niin eikö mikään kello kilkata? Jos millä tahansa muulla tahansa bisnesalueella huomattaisiin, että näin suuri määrä potentiaalisia asiakkaita on tavoittamattomissa, niin joku käyttäisi tilanteen hyödykseen.

SRL:n Terveysprofiili 2012:sta todetaan yhden kappaleen lopussa:

Pojat hakevat tallilta hoivaamisen sijaan tyttöjä useammin vauhtia ja jännitystä, mikä sekin on hevosten kanssa mahdollista.

Tiedättekö miksi poikia ei näy talleilla? Koska se mikä on mahdollista, on sellaista jota ei toteuteta.

Mutta jokainen tietää mikä on ratsastuksen suurin rajoite harrastuksena. SRL:n terveysprofiilia varten tehtiin jäsenkysely. 30 % mukaan perhe-elämä kärsii hevosharrastuksen takia. Ratsastaminen vie aikaa, mutta en usko että aika on se suurin ongelma. Kaikki harrastukset vievät aikaa, siksi harrastetaankin. Mutta ongelmaksi voi muodostua se, että äidin ja/tai tyttären harrastus vie ajan muilta harrastuksilta – se on kysymys, joka on ratkaistava jokaisessa perhepiirissä erikseen. Varsinainen ongelma on tässä: 23 % vastaajista käytti ratsastukseen 500 euroa tai enemmän kuukaudessa.

Ratsastus voi harrastuksena valita pääkaupunkiseudun ja muutamien muiden high profile tallien tien, jossa parkkipaikalla olevien autojen yhteisarvo ylittää useampien harrastajien asunnon arvon ja rakentaa malliaan enemmän elitistiseen suuntaan. Golf yritti samaa talouden kiihkeinä vuosina. Nyt melkoinen osa golf-radoista keikkuu konkurssin partaalla ja golf-osakkeet ovat omistajilleen rasite.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *