Ruokaharjoitus 1

Hevosten ruokinnan, oikeammin sen suunnittelun, kulmakivi on heinäanalyysi. Jos sitä ei ole, niin ainoa työkalu on omat silmät painon suhteen ja arvaukset, jotka voivat olla valistuneita tai sitten puhtaasti lonkalta vedettyjä. Kun tähän ynnätään yleinen väite, että tavallinen koti/harrastehevonen ei oikeastaan tarvitse muuta kuin heinää riittävästi, suolaa ja jotain määrittelemätöntä mineraalilisää, niin herää kysymys, että tarvitaanko analyysiä aidosti mihinkään. Kerron kerettiläisen näkemyksen: melkoinen osa ei tarvitsekaan, erinäisistä syistä, ja he jotka tarvitsisivat, eivät välttämättä saa sitä mistä olisi hyötyä.

odelma-analyysi-13Kun seuraa hevosryhmiä, niin niissä on melkoinen riski joutua ojasta allikkoon. Enkä nyt tarkoita uskomusmaailmaa, vaan että ihmisillä on erilaiset agendat ja syyt. Se suuri enemmistö, jolla ei ole ongelmia tai eivät sen enempää piittaa, eivät näy missään. Sen sijaan ongelmalliset nousevat ylikorostuneeseen asemaan ja asioiden käsittely menee heidän tarpeillaan. Syntyy havainnointikupla tai -vääristymä.

Hiukan karrikoiden, niin jos joku kysyy omalle laiskanpulskealle puskaponilleen ruokinnasta, niin viimeistään kolmas vastaus käsittelee vatsahaavaa, kuudes kenttähevosen lihaskasvua ja viimeistään kymmenennessä postauksessa päivitellään kesäihottumaa. Alkuperäisen tarve oli vain saada varmistusta sille, että hänen hevosensa ei kuukahda huomenna tai ensi kuussa johonkin mielettömään puutteeseen, mutta vastaajien tarve ei ollut vastata kysymykseen, vaan tuoda esille oma ongelmansa.

Hyvä muistisääntö kaikessa some-keskustelussa on, että viimeistään viidennessä postauksessa mennään off topickiin, ja vastaus kysymykseen löytyy kolmesta ensimmäisestä.

Pitkähkö alustus sille, että aina kannattaa kysyä, aina ei saa vastausta ja aivan jokainen kerta kannattaa tehdä itse. Niin oman hevosensa kuin koiransakin ruokinnan ihmettelyt ja jos ei osaa, niin henkilökohtainen yhteydenotto osaavaan antaa paremman vastauksen – ainakin laajoissa asiayhteyksissä.

On julkinen salaisuus, että en ole koskaan vaivautunut laskemaan hevosten koko sapuskapakettia, vaan tyytynyt erillisiin nippeleihin, kuten vaikka D-vitamiiniin. Tämä johtuu muutamasta syystä. Ensimmäinen on ollut lievä motivaation puute. Ei ole vaan napannut, vaikka olisi pitänyt. Enkä ole koennut tietäväni riittävästi, ja sama vaivaa edelleenkin – mutta toki truth is out there ja hevosten saantisuositukset ovat googlen päässä kotoa.

Suurin syy on kuitenkin se, että olen suunnilleen hajulla mitä pitäisi tehdä ja miten. Teen edelleenkin työkseni koirien ravitsemusta ja vaikka ruuan raaka-aineet sekä syöjän aineenvaihdunta ovat erilaiset, niin itse työ on täysin samanlaista. Aika helppoakin. Lasketaan paljonko hevonen tarvitsee, mitä ruuasta saadaan ja erotus sitten kertoo tuleeko tarpeeksi vai liian vähän.

Ei perusruokinta ole tuon kummallisempaa. Vaikeudet alkavat vasta sitten kun perusruokinta ei toimi tai ei riitä.

Meillä ei ole nykyisestä heinästä analyysejä. Pitää teettää, jahka ensimmäinen paali avataan. Ei siihen niin kauaa enää mene, koska laidun on lähes syöty. Syksy ja märät kelit teettävät pian myös sen. että ruokapöytä muuttuu joksikin aavikon tai vesijättömaan muunnelmaksi, jos kaviot saavat sitä vielä paljon pidempään möyriä. Sääli hevoille. Ne viihtyvät parilla hehtaarilla paljon paremmin kuin puolella hehtaarilla, ei niitä siitä voi syyttää.

Otetaan työn alle yksi vanha odelma-analyysi, ostoheinästä. Se kelvannee esimerkiksi ja demoamaan miksi en hypi riemusta hevosten ruokinnan suunnittelusta. Ainakaan niillä lähtötiedoilla, joita minulla on.

 g/kgKAg/kgMP500 kg/7 kg heinää
raakavalkuainen9884588 g
sulava raakavalkuainen6152364 g
kuitu (NDF)5414653255 g
sokerit1791531071
D-arvo6996014207
sulamaton kuitu7867469
tuhka5043301 g
energia MJ/kgKA10,89,264,4 MJ
Kuiva-ainetta on 860 g/kg

 

Googlella löytää huomattavan paljonkin ohjeita miten analyysejä luetaan. Niihin lienee turha pureutua sen syvempää. Pari suoraa huomiota on. Ensimmäinen  näkyy suoraan analyysistä. Koska se ilmoittaa vain mineraalien kokonaismäärän, tuhkan, eikä ole tiedossa paljonko mitäkin on, niin heinäanalyysi muuttui samalle hetkellä tarpeettomaksi. Painon saa arvioitu silmällä ja ruokintamäärillä, jolloin normihevosilla tarkan sokerimäärän tietäminen on aika turhaa. Toki jos eläin on siinä kunnossa, että on oleellista tietää onko sokereita 140 vai 200 grammaa, niin silloin analyysi auttaa.

Mutta jos pihalla on pinottuna kymmeniä paaleja korkealla sokerilla, niin mitä sitten? Poltetaanko paalit vai aloitetaanko laajamittainen heinän pesutalkoot sokerin alentamiseksi? Tämä on yksi kohta, jossa analyysitiedot eivät lohduta yhtään mitään. Aivan riippumatta siitä mitä analyysi näyttää, niin ruokintaa ei voida muuttaa.

Proteiini on toinen samanmoinen. Toki jos SRV on alhaalla, niin tulee aikaisemmin tarve proteiiniltaan korkealle väkirehulle, mutta ei se suurinta osaa kotimaisista harrastushevosista koske. Niiden väkirehun tarve lähtee joko painokontrollista tai omistajan korvien välistä. Silti jos hevosella on jatkuvia ongelmia lihasjäykkyyksien kanssa, niin myös proteiinien riittävyys on tarkistettava – vaikkakin syy saattaakin löytyä mineraalipuolelta. Tai siitä mitä omistaja tekee, tai jättää tekemättä.

Kaikki em. mainittu koskee myös kuitua, sulavaa ja sulamatonta.

Yksi termi on, minkä käyttöä en ymmärrä. Se on D-arvo. Tiedän, että se on sulavan orgaanisen aineen määrä. Mutta mitä hyötyä siitä on? SRV kerrotaan erikseen ja sen kanssa joudutaan arpomaan sulavuutta. Sama juttu sokereiden ja NDF-kuitujen kanssa. Miten D-arvo suhteutetaan noihin tai ylipäätään mihinkään niin, että siitä saadaan jokin käytännön hyöty? Vaatii lisää googlettamista.

Laskuissa käytin tavoitettavalle proteiini- ja energiamäärälle, joka kertoo heinän määrän, alinta mahdollista huomattavan laiskan hevosen tarvetta. Seitsemän kiloa heinää 500 kilon pollelle on hieman vähän, ja silloin edellytettäisiin niin proteiinien kuin energian analyysien (laskennallisten) määrien täydellistä hyödyntämistä. Näinhän ei ole. Sulava on mahdollista sulattaa, mutta se ei tarkoita samaa kuin että sulatettaisiin. Joulet on myös laskettu analyysin raaka-arvoista kiinteillä kertoimilla. Muistiin – ehkä lasken tulevaisuuden harjoitus/demolaskut 10 kilon heinäoletuksella,

Koska moinen perussanalyysi ei kerro eri mineraaleja, niin ne joudutaan arpomaan. Keski- tai tyyppiarvoja toki löytyy, mutta niiden käyttö vie taas pohjan pois laskuilta. Tarkoitushan on laskea saako juuri se hevonen juuri sillä ruokinnalla tarpeensa täyteen ja mikä on esim. mineraalilisien tarve. Jos ruokaa ei tunneta, niin mihin laskujen pitäisi sitten perustua? Emme me tiedä miten viljelijä on maansa lannoittanut tai millaisessa maaperässä heinä on varttaan ja lehtiään kasvattanut. Me emme edes tiedä mitä heinä tarkoittaa, koska erilaisia seoksia on aika paljon.

Teen seuraavan postauksen käyttämällä jotain oletusarvoja mineraaleille ja katson samalla mitä tapahtuu meidän nykyisillä lisäravinnemäärillä.

Mutta oppi numero yksi on, että perustason heinäanalyysi on turha. Kommentointi on auki, jos haluat selittää miksi olisin väärässä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *