Tallikoirat

Jackrussell Wilma on jo jonkin aikaakin ollut tallihommissa mukana. Mitä iloa on pitää russelia ja poneja, jos niitä ei voi pitää samoissa tiloissa. Se hyörii ja pyörii jaloissa sekä kavioissa, eikä siihen kukaan kiinnitä mitään huomiota. Juoksentelee hevosten alta, etsii hiiriä ja parantelee oman suolistonsa bakteerikantaa lantakikkareilla.

Välillä Wilma on Ronjan mielestä liian tuttavallinen. Yleensä siinä vaiheessa kun sen kavioita haistellaan. Wilmalle riittää, että Ronja katsoo kohti ja silloin russelinarttu painaa itsensä pieneksi ja pyörähtää tiehensä. Ei draamaa puolin eikä toisin.

20130914-untitled-085

Minulle oli melkoinen yllätys, että Ronja ja Aapo eivät suuremmin reagoineet edes greyhoundeihin – edes silloin kun greyhoundit reagoivat poneihin. Pari kiihdytystä nähtiin, kun Ronja ja koirat juoksivat tarhan aidan vieressä kilpaa eestaas. Sinänsä huvittavaa nähdä miten pakoeläin ja peto pitävät hauskaa samalla tavalla – mutta masentavaa, että meidän koirien ei pidetty uhkana. Aaposta ne ovat edelleen hieman mielenkiintoisia, uteliaalla tavalla, mutta Ronjaa ei voisi enää vähempää kiinnostaa.

Eilen iltatallia tehdessä mukaan pääsi noin 10kk ikäinen greyhoundnarttu. Pienen maanittelun jälkeen se suostui tulemaan samaan tarhaan Ronjan kanssa. Huvittavaa, sillä narttu on lauman mukana ja tuella aina niin perhanan polleaa. Kun oltiin samassa tarhassa, niin ponitamma ja narttupentu olivat kuin toista ei olisikaan.

Jossain vaiheessa narttu erehtyi haistelemaan ponin takapuolta. Silloin mentiin hetken pätkää lujaa – greyhound edellä ja poni perässä. Ronjalle riitti ne muutamat metrit koirakakaran poistumista ja se itse pyörähti takaisin aidalle puhisemaan ja pörisemään itsekseen. Minusta ponien mielenosoituksellinen tapa kääntää selkänsä ja mutista sekä jupista itsekseen osoittaessaan mieltään on suunnattoman huvittavaa. Se on niin selkeää. Koirilta vastaava puuttuu, vaikka toki nekin osaavat rojahtaa makuulle kiukutellessaan.

Kaipa meillekin tallikoirakulttuuri on kehittymässä. Vaikkakin muutama yksilö on sellainen, että en todellakaan uskalla päästää niitä ponien lähelle ilman, että on aita – verkko ja sähkö sellainen – välissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *