Teurastuskielto

Koirien kanssa eläinlääkintä on helppoa. Teet mitä osaat ja annat mitä haluat, kunhan tiedät mitä ja kuinka paljon. Joskus voi olla syytä pitää suuta soukemmalla ja aivan kaikkea ei ole syytä kertoa naamakirjassa tai twitterissä, ettei joku ala huutelemaan puoskaroinnista kuten kävi Katiskan varvasvasteippausvideon kanssa. Mutta jos unohdetaan yleinen eläinsuojelu, niin ainoa josta täytyy murehtia, on mahdollisen harrastuksen mukanaan tuoma dopingkontrolli. Hevosen kanssa kaikki on aivan toisin. Koirien kanssa en ole koskaan joutunut murehtimaan mitä lääkitseminen saattaisi tuoda mukanaan eläimen loppuiäksi, mutta koska hevonen on tuotantoeläin, niin kenttä pyörähtääkin ympäri. Tunsin oloni jotensakin oudoksi, kun aloin googlettamaan hevosen lääkitystä ja teuraskielto, ja törmätessäni Hippoksen lääkintäohjeisiin.

Ei, meillä ei ole sairastapausta. Törmäsin tähän kun Aapo 4v halusi ehdottomasti kokeilla uusia makuelämyksiä. Minna oli satuloimassa poniaan ja minä roikuin kahvikupin kanssa karsinan ikkunaluukulla. Aapo oli suunnattoman kiinnostunut kahvikupista, ja halusi ehdottomasti kokeilla moista litkua. Koska olen vakaasti sitä mieltä, että erilaiset makuelämykset ja -kokeilut voivat ainoastaan parantaa niin eläimen kuin pikkulapsenkin elämänlaatua, niin toki Aapo sai maistaa kahvia.

Huoli pois, ei se sitä saanut koko kupillista, vai mukin yrittikin ryöstää kädestä. Se sai vajaan teelusikallisen, sen verran että maku tuli suuhun. Tykkäsi muuten, ainakin maiskutuksesta päätellen (juon mustana, ei sokeria) ja koska se ryösti pikkulusikan. Hevonen näyttää aika koomiselta kun lusikan varsi pyörii suupielestä toiseen. Tyypilliseen hevostapaanhan se ei missään nimessä voinut sitä tietenkään antaa sitä käteen takaisin, vaan sylki purujen joukkoon. Epäkiitollinen pieni-iso poni.

Minna totesi, että siinä sitten paloi Aapon dopingnegatiivinen ja noinkohan ponirukka sai elinikäisen teuraskiellon.

Joten kaikki mitä olen edellä kertonut, on pelkkää fiktiota, tarinan kerrontaa ja ainoastaan pyrkimys saada lukijoita sekä blogiin materiaalia. Olen kirjoittanut siis pelkkää löpinää ja kiellän kaiken.

Lyhyesti sanottuna:

Jos hevosta hoidetaan Hevoslääkelistaan kuulumattomilla lääkeaineilla, joita ei ole tuotantoeläimille rekisteröity, aiheutuu siitä hevosen elinikäinen teurastuskielto.

Jokaisen hevosenomistajan on pidettävä omaa lääkekirjanpitoa. Jos lääkkeellä/hoitoaineella/ravintolisällä/luontais- ja yrttivalmisteella on varoaika, niin se on merkittävä lääkekirjanpitoon, paitsi jos se aiheuttaa 6kk tai elinikäisen teurastuskiellon, niin eläinlääkäri merkitsee sen myös passiin. Tarkoittaa tuo sitten sitä, että jos tuote on hevosille hyväksytty, mutta siinä ei ole varoaikaa, niin sitä ei tarvitse merkitä lääkekirjanpitoon – kuten vaikka glukosamiinia?

Omistaja voi myös ilmoittaa vapaaehtoisesti, ilman mitään sen kummallisempaa syytä, hevosensa elinikäiseen teurastuskieltoon, joka merkitään passiin Hippoksen hyväksymisen jälkeen. Silloin hevoselle voidaan käyttää käytännössä mitä tahansa lääkettä, oli se hyväksytty hevosille tai ei.

Tuo tarkoittaa varmaan sitten sitä, että hevosta ei maallisen vaelluksensa jälkeen voida luvallisesti hyödyntää edes koirien ruokana, vaan se muuttuu (kalliiksi) ongelmajätteeksi.

En jaksanut penkoa asiaa, mutta ymmärtääkseni jos hevonen jää dopingista kiinni, niin se aiheuttaa myös elinikäisen teurastuskiellon – vaikka olisi sitten jäänyt kiinni bikarbonaatista tai vaikka sitten teelusikallisesta kahvia. Voin olla väärässäkin.

Ymmärrän ja en ymmärrä moista systeemiä. Toisaalta halutaan turvata puhdas ja jäämätön ruoka, koska kyseessä on kuitenkin kaikesta huolimatta tuotantoeläin, joka saattaa päätyä makkaraksi huolimatta ravi- tai ratsustatuksestaan. Mutta toisaalta taas moinen järjestelmä on erittäin jäykkä ja ehdoton, eikä ota huomioon puoliintumis- ja poistumisaikoja.

Miksi ihmeessä vaikkapa silmätulehdusten käyttöön tarkoitetut kloramfenikoli aiheuttaa pysyvän teurastuskiellon ja syklosporiini puolen vuoden kiellon? Täytyypä googletella jahka taas innostun.

Eihän tässä ole loppujen lopuksi mitään järkeä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *