Puomeja ja pummeja

Kun aloittaa ratsastamisen aikuisiällä, niin tavoitteiden rakentaminen on hankalaa. Ensi alkuun riittää tavoitteeksi, että ylipäätään pysyisi selässä ja hevonen menisi edes suunnilleen sinne mihin haluaa. Illuusio perustavoitteiden täyttymisestä tulee vastaan nopeastikin, kun ratsu menee käyntiä ja seuraa automaattina joko kaviouraa, opettajan suullisia ohjeita tai molempia. Kun komennot ratsastajille muuttuvat muotoihin “hiljennetään istunnalla siihen hitaampaan askellukseen” […]

Kun ei vain piittaa

  Ootko sie vähän omituinen ? Miksi sie haluat näyttää kaikelle kansalle kuinka onneton sie oot ? Sie vaan luulet että kukaan on kiinnostunut sun ratsastuksistas !!!! Lopettaisit kun sie et osaa etkä sie koskaan opikaan ! Etkö sie ollenkaan piittaa millaisen kuvan iteistäs annat ?

20. kerta toden sanoo

Kahdeskymmenes kerta selässä. Viimeiset viisi viikkoa olen tehnyt painia ratsastuksen alkeiden kanssa kahdesti viikossa. On siis aina tehdä eräänlainen välitilinpäätös kehittymisen suhteen. Minulla ei riitä halua arvioida kehitystä graafina, vaan teen tyypilliseen tapaani johtopäätökset viimeisen kokemuksen mukaan. Joten sanotaan näin: kun 10. kerta tuli täyteen, niin tarvitsin ehtolaistunnin. En tiedä paljonko tyypillinen aikuinen ratsastuksen aloittanut […]

Pelkoa, aloittelijamaisuutta ja hiukan sovinismia

Tilastollisesti ottaen meidän perheessä minä olen paras ratsastaja, koska en ole pudonnut hevosen selästä kertaakaan. Minna, joka on aloittanut tyypilliseen pikkutyttötapaan ratsastamisensa suunnilleen koulun kanssa yhtä aikaa ja lähtenyt liikkeelle ponien kanssa, on tullut useamminkin tonttiin. Minä olen ollut tätä kirjoitettaessa selässä 19 kertaa, Minna… vuosikymmenten aikana aika monta kertaa. Joten kun minä selitän jotain […]

Välineurheilua

Kun aloitin kunniakkaan ratsastusurani <grin> niin oli talvi ja kylmä. Joten lähdin liikkeelle toppahaalareissa ja talvilenkkareissa. Varmaan kolmannen tunnin jälkeen halusin ratsastushousut, koska olin vakuuttunut, että liukas kangas ei ainakaan auttanut kehnossa tasapainossa. Vaikka perimmäiset olivat istunnassa, jalkojen asennossa ja käytössä, niin tiukemmat housut nahkapaikoilla toivat ihmeellisesti tukevuutta ja varmuutta lisää. Kylmyys oli tietysti oma […]

Hoi ratsu reima laukkaa sinä vaan

Aurinko paistoi, oli lämmin ja minä lähdin maanantain ei-niin-onnistuneen tunnin perusteella ilman odotuksia ja hyvin vähäisellä luotolla onnistumisen tunteesta viikon kakkostunnille. Outo juttu, mutta olen huomannut vastaavan muussakin elämässä, varsinkin koirien kanssa kilpailtaessa: jos on täysin vakuuttunut asioiden menemisestä pieleen, niin homma luonnistuukin. Kaipa se kuuluu sarjaan kuolemattomat aivopierut, eli pessimisti ei pety. Nimittäin tunti […]

Osaamisen illuusio

Eilen oli torstain ratsastustunti, koska eilen oli torstai. En saanut videota itselleni enkä teille, koska olin ottanut mukaan kameran ja muistikortin, mutta en akkua. Kaksi kolmesta on kuitenkin ihan hyvin. Ei olisi ollut paljon kuvattavaakaan. Alla oli tyypilliseen torstaitapaan se ravurin ruuna, joka ei laukkaa kuin joskus, peitsaa yhtä paljon ravaa ja aika usein kääntyessä […]

Jousipyssy ja inkkariponi

Ratsastuksen opettelu vaan jatkuu. Käytännön kehityksestä en tiedä, mutta henkiselle kasvulle heppatuntien videointi on tehnyt hyvää. Nöyryyttä se ei opeta, mutta itsekriittistä silmää omiin puuhailuun kylläkin. Oppimisvauhti ei päätä huimaa, mutta olen minä edistynyt. Hiukan. Mutta olen kuitenkin. Olenhan? Torstain tunneilla en saa yleensä postauksen videolinkissä olevaa hevosta, koska se on silloin opettamassa pidemmällä olevaa […]

Tädit jaksaa krampata

Minulla on taipumusta kramppeihin. Sukuvika kun suksi ei luista, faija oli samanlainen. Vuosia sitten reiden suonenveto oli pop, nykyään todella harvoin – ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Silloin kylläkin sellaisella voimakkuudella, että jos ei ihan itku tule, niin kuitenkin tekisi mieli lyödä ja rikkoa paikkoja. Onneksi ei pääse liikkeelle toteuttamaan moisia mielihaluja, kun koipi huutaa […]

Lll….aaaaaukka

Jos laskuni stemmaavat, niin se oli 16. kerta tänään, kun reisien välissä oli 600 kiloa kastroitua miehistä lihaa ja täysin kontrollissa. Feministin toiveuni siis – harmi, että en ole femakko. Se, että aloitin ratsastamisen talvella, ja että taitojen sekä varsinkin tasapainon kehittyminen on ollut kivinen tie, niin vasta nyt tehdään reippaammin laukkatyöskentelyä. Kai perusteiden opettelua […]