Kypäräpakko

Kaikki ratsastavat pitävät kypärää itsestään selvänä turvavälineenä, jonka käytöstä ei tingitä. Paitsi tallitöissä. Ja jos aurinko paistaa, tukka on hyvin, harrastetaan pehmeiden arvojen ratsastusta ilman kuolaimia ja satulaa (kengät ovat aina hyihyi, koska ponille voi laittaa kumitutit lenkkareiksi) ja varsinkin jos halutaan mukavia kuvia naamakirjaan. Mutta pääsääntöisesti selässä pidetään aina kypärää, eikä syyttä.

Laukka. Taas.

Olin tehnyt ennen tätä tuntia kohtuullisestikin mielikuvaharjoituksia. Ei niillä kroppaa saa tottelemaan, mutta minulle etu tulee siitä, että minun ei tarvitse enää kentällä miettiä mikä jalka menee eteen ja koska. Ainakaan periaatteessa. Jos tapahtuu mitä tahansa yllättävää tai poikkeuksellista, niin ajatukset karkaavat ja mistään ei tule enää mitään. En tiedä miten hommat hoituvat muissa ratsastuskouluissa, […]

Laukannosto

Odottelen, että kello kipittäisi eteenpäin ja päästäisiin lähtemään ratsastustunnille. Joten jotta välttäisin hyödylliset puuhat, niin kirjoitellaanpa itselleni kertaukseksi ja mahdollisille muille aloittelijoille googleavuksi teoriaa aiheesta miten laukka nostetaan käytännössä. Juu, tuossa on ristiriita, varsinkin kun oma menestys teorian toteuttamisessa käytännössä ei ole ollut ihan puhdas menestystarina. Lohduttavaa on se, että suurimmalla osalla aloittelijoista on samat […]

Itsepäinen poni

Oikeammin otsikon pitäisi olla Mona ulkoiluttaa/kävelyttää ponia tai Mona ratsastustunnilla. Mutta tuo oli paljon lyhyempi. Eikä se poni tavallista ponia itsepäisempi ollut, pelkästään laiska. Poneja ovat kaikki tallit ja ratsastuskoulut täynnä, koska ne ovat nuorimmille sopivan kokoisia. Ne ovat kouluille kustannustehokkaita eläimiä. Muutoin olen kylläkin sitä mieltä, että ponityttöjen ratsastustaidon kehittymistä ponit vain hidastavat. Ne […]

Kaartoa laukassa

Tunti hoidettu taas. Vaihteeksi perusteita, eikä syyttä. Viimeiset kerrat ovat olleet melkoista itsekasvun aikaa kun olen todellakin oivaltanut kuinka kehnoissa kantimissa perusta minulla on. Ei se ole tallin vika. Minulla kesti vain näin kauan ylipäätään saada niin paljon itseluottamusta, että pystyn jotain oppimaan. Tai olen minä oppinut. Minä olen oppinut pysymään hevosen selässä, ja olen […]

Osaamisen arvioinnin vaikeus

Meidän nuorella neidillä oli tänään ratsastustunti ja huomenna ollaan sitten selässä me aikuiset. Minna oli hälytetty nopealla aikataululla vetämään tämän päivän kolme tuntia, joten tallilla tuli sitten roikuttua hieman normaalia pidempään. Vettä tuli joko tihuttaen tai sitten taivaan täydeltä – oli kylmä. Koska tulva oli vallannut kentän toisen pään, niin vaihtoehdot olivat vähissä tuntien osalta […]

Ratsastuksen kalleus

Ratsastaminen on kallis harrastus. Tietysti kaikki on suhteellista. Ylipäätään harrastaminen, jossa tarvitaan välineitä tai erityinen harrastuspaikka, maksaa. Sekin on fakta, että persaukiset valittavat rahasta ja jos vuosiansiot ovat satakin tonnia niin ratsastuskortin hinta rassaa perheen budjettia vähemmän kuin 20 000 ansaitsevalla. Kysymys on aina valinnoista sekä resurssien jakamisesta.

Ratsastus aikuisharrastusko

Kun aloitin ratsastustuntini, niin tunsin itseni hieman omituiseksi. Aikuinen opettelee ratsastamista. Ratsastaminenhan on lasten harrastus, jota muutamat naiset tekevät vielä aikuisiälläkin. Täysikasvuiselle miehelle se on vielä omituisempaa puuhaa, jossa saa äkkiä kaksi leimaa itseensä. Ratsastaminen on neitimäistä, jolloin kyseenalaistetaan seksuaalinen suuntautuminen, tai sitten on hyvin epäilyttävää, koska kaikkihan tietävät, että talleilla ei pyöri kuin ala-asteikäisiä […]

Turvallista laatua

Ruotsin kuluttajavirasto tutki 11 myynnissä ollutta ratsastuskypärää. Vain yksi läpäisi testit huomautuksitta. Sen sijaan kuuteen jouduttiin tekemään parannuksia, kolmen myynti lopetettiin ja kahteen kypärään määrättiin takaisinveto. En tiedä kypärien hintaluokkaa, mutta sillä ei pitäisi olla merkitystä. Kaikki tutkitut kypärät kuitenkin oli merkitty EN 1384:2012 ja sitä ne eivät läpäisseet. Koskahan kuluttajapuoli tekee Suomessa vastaavat testit?

HeD

Kouluratsastusohjelmat ovat ennakkoon päätettyjä kaavioita, joiden mukaan ratsukon täytyy kilpailussa kulkea. Ohjelma kertoo mitä ja missä täytyy tehdä. Tuomari arvioi kuinka hyvin ratsukko onnistuu ja pisteyttää suorituksen. Kouluratsastus on siis arvostelulaji, taitoluistelu voisi olla ihmispuolella oikea vertailukohta. Tuttua huttua ratsastusta harrastaville, mutta ei satunnaiselle kävijälle.