Torvisen kyydissä

Minä tajuan raveista vielä vähemmän kuin ratsastamisesta. Varmasti alan harrastajan mielestä jumalattoman jännää, mutta samaa mieltä omastaan ovat shakin pelaajatkin – ja minä pidä raveja aivan yhtä jännänä. Olen pahoillani. jos joku ravirata-aktiivi pahoitti mielensä, mutta minä en saa suuriakaan kiksejä vauhtilajista, jossa ehdin startin jälkeen jonottamaan oluen ja käymään vessassa ennen maalisuoraa. Lisäksi ajanotto, jossa laskeskellaan milloin minkäkin matkan kilometriaikoja ja tipautellaan numeroita siitäkin pois, on vähintäinkin outo.

Jatka lukemista “Torvisen kyydissä”

Läski tutisee

Laidunkausi on ohi ja kavioeläimet ovat joutuneet viettämään aikaa alle puolessa hehtaarissa kuivan heinän kanssa. Koska ilma oli kaunis ja poneille alkoi kertyä ns. paskavirtaa (ja ihan ilman kauraa), niin päästin ne viettämään iltaa laitumelle.

Jatka lukemista “Läski tutisee”

Actionkamera satulavyössä

Omassa ratsastuksessa videosta on ollut paljon hyötyä. Selvittää missä on vikaa, vaikka ei autakaan ratkaisun toteuttamisessa. Ongelma on vain siinä, että täytyisi aina olla joku kuvaamassa. Mietin action-kameraa jossain vaiheessa, mutta eihän se mitään auta. Hevosen keikkuva pää ja vaihtuvvat maisemat ovat ihan viihdyttäviä, kerran tai kaksi. Mutta ei se ryhdistä tai jalkojen asennosta paljoakaan kerro.

Jatka lukemista “Actionkamera satulavyössä”

Triple Crown

Triple Crown on englantilaisen laukkaurheilun, jos ei Graalin malja, niin kaukana siintävä mahdollisuus ikuiseen maineeseen ja kunniaan. Siihen ei tarvita muuta kuin The 2000 Guineas -voitto Newmarketissa, Derby-voitto Epsomin radalta ja St.Leger Doncasterista. Edellisen kerran tuohon kykeni täysverinen nimeltään Nijinsky ja vuosi oli 1970.

Jatka lukemista “Triple Crown”

Heppa-neknominate (ei oma)

Neknominate (tai neknomination) lähti alunperin liikkeelle luultavasti Australiasta. Alunperin ideana oli juoda tuopillinen olutta yhdellä kulauksella, kuvata se videolle ja haastaa kaksi tai kolme kaveria tekemään saman. Kuten aina, niin tämäkin meemi lähti käsistä ja alkoi mopo keulimaan. Jengi siirtyi aina vahvempiin alkoholijuomiin ja muutama onnistui tappamaan itsensä. Mutta kuten kaikki meemit, niin tämäkin laajeni ja kävi läpi eräänlaista evoluutiota. Piti tehdä jokin tehtävä.

Jatka lukemista “Heppa-neknominate (ei oma)”

Lisää armeijaa

Kyselin aikaisemmin, että paljonkohan armeija hukkasi aikoinaan hevosia loukkaantumisten takia. Kun vanhoja videoita penkoo, niin tuntuu siltä, että on niitä mennyt. Mikä tuntuu sinällään aika hullulta, koska hevosen kasvattaminen vie aikaa, mutta ilmeisesti tuotantoa on kuitenkin riittänyt tuhlailuunkin.

Jatka lukemista “Lisää armeijaa”

Treve

Mainitsin edellisessä postauksessa kolmivuotiaan laukkatamma Treven. Suuri nimi Euroopassa tällä hetkellä – juossut viisi kisaa ja ottanut viisi voittoa. Jo 20-luvulla alkanut Prix de l’Arc de Triomphe on Euroopan kallein kilpailu, ja Treve vei sen nimiinsä melkoisen suvereenisti, vaikka yhdessä vaiheessa näytti siltä, että se saa ruuhkan takia maistaa tappion katkeraa kalkkia.

Jatka lukemista “Treve”

Ratsuväen riemua

Entisaikoina kaikki oli paremmin. Miehet olivat rautaa ja laivat puuta hiiohoi. Ratsuväki osasi ratsastaa, vaikkakin se perinne alkoi hiipumaan sen jälkeen kun puolalaiset yrittivät pärjätä puoliverisillään saksalaisia hyökkäysvaunuja vastaan. Hevosetkin olivat vahvempia ja terveempiä. Joten kaikki oli todellakin paremmin.

Jatka lukemista “Ratsuväen riemua”

Juutuubista rautalankaa

Toiset oppivat asioita kuuntelemalla, yhdet näkemällä ja jonkun täytyy tehdä. Minä en itseasiassa tiedä olenko enemmän auditiivinen vai visuaalinen oppija. Sitä on usein yritetty selvittää, mutta turhaan. Riippuu ilmeisesti hyvin paljon opittavasta asiasta. Usein riittää, että kuulen asia, mutta toisissa tapauksissa minun on itse luettava se tai nähtävä. Saattaa olla, että jos ymmärrän valmiiksi opittavan asian suhteen, että miksi tai miten, niin kuuloon perustuva auditiivinen riittää. Mutta mitä tuntemattomampi kokonaisuus on vastassa, tai on muita vaikeuksia ymmärtää kokonaisuus ja kytkennät, niin silloin on luettava tai nähtävä, eli mennään puhtaasti visuaalisuuden puolelle. Niin tai näin, niin välillä tulee vastaan asioita, joissa on ihan sama millä tyylillä mennään, kunhan vain saan riittävästi hyvin selkeää rautalankaa. Hitsaamisen opettelu oli aikoinaan sellainen, ja ratsastus nykyään. Ja samalla hetkellä kun tuon kirjoitin, niin oivalsin kummankin yhtäläisyydet. Minulta loppuu kyky oppimiseen heti kun vaaditaan lihaskoordinaatiota. Kuulinko sieltä takarivistä huudettavan että teoreetikko?

Jatka lukemista “Juutuubista rautalankaa”