Ypäjä ja Derby, tulossa ollaan

Yritin penkoa blogista koska olen viimeksi ratsastanut. Tiedän, että siitä on paljon aikaa, parisen vuotta, mutta oli tarve saada joku eksakti päivä. Bloggausten perusteella se olisi ollut 26.3.2014, mutta minulla on muistikuva, että olisin ollut tuonkin jälkeen. En varmaan sitten, koska olen melkoisen säännönmukaisesti harrastanut ranteiden viiltelyä ratsastustaitoni osalta. Kauan siitä kuitenkin on.

Kuinka kenguru loikkaa

Kenguru kesti vartin, sitten se tyhjeni. En ole vielä katsonut, että saatiinko se hokeilla puhki vai tyhjennettiinkö vain astumalla päälle – ihmetellään huomenna. Minna päivitti omaa puuhailuaan Aapon kanssa. Eihän jäinen heinäpelto satu jos tipahtaa selästä?

Valovälikuvapostaus

Eilen tuumasin, että onni on nuori ruuna, joka on vihdoin oppinut käyttämään pilttuunsa yhtä syrjää vessana. Siivoaminen on kohtuullisen sapettavaa, kun sonnitaan sinne sun tänne koko boksin pinta-ala kattaen, sitten stepataan hiukan ja lopuksi piehtaroidaan kaikki pieneksi mujuksi. Talikolla menee aikaa kun yrittää siilata puruja ja kuivittaminen alkaa muuttua kahdellakin kopukalla jonkinlaiseksi menoeräksi, jos aina […]

Rautaa jaloille

Talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta ei meidän poneja. Saivat nastat alle tänään. Kengitys on tällaiselle lähes heppaneitsyelle jännittävää puuhaa, varsinkin kengän ja kavion sovittaminen toisiinsa. En ole todellakaan mitään raudan vääntämisen ammattilainen, mutta aikoinaan on joutunut hiukan sitäkin tekemään. Vaikka kengityksessä ei mitään millin osien sovittamista tehdäkään, niin kahden eri materiaalin sovittamista toisiinsa on silti […]

Timpuri vai apumies

Meillä on tallirakennuksen takana heinävarasto. Jälkeenpäin tehty, olisikohan sekin on ollut alunperin halkovajaa vai ihan vaan varasto. Epäoleellista, sillä nyt siellä on hevosten tavaroita ja evästä. Sitä ei ole kuitenkaan tehty päädystä päätyyn, vaan jättää tylsän kulmauksen tarhan päässä. Tylsä siinä suhteessa, että koska siellä on hieman rinnettä, niin hevoset (ja koirat aiemmin) painavat siellä […]

Meidän mäen monin poni

Linkkivinkki: Meidän mäen monin poni – Aapo Minna aloitti oman bloginsa Aaposta ja omasta projektistaan. Odotustilanne olihan ennen ponin saapumista pihaan, että se on jonkinlainen Rintintinin, Lassien ja Uljaan Mustan sekoitus, jolla pystyy päivästä yksi alkaen ratsastamaan tukka hulmuten (kypärällä toki) pitkin poikin maita ja mantuja. Kaupan päälle se osaisi ratkoa korkeamman asteen yhtälöitä ja […]

Shoppailua

Hevonen maksaa euroja X. Sen ruokinta maksaa mitä lie, mutta meillä puhutaan Ronjan kohdalla ehkä hieman yli eurosta päivä ja Aapo muuttaa sonnaksi varmaan vajaan kolme euroa. Sähköön menee valaistuksen verran ja vesi maksaa maalla myös sen mitä vesipumppu hörppii sähköyhtiön piikkiin. Päälle sitten madotukset. Satula maksaa mitä tahansa satasesta tonniin ja ylärajaa ei liene […]

Arkea. Taas.

En ole muutamaan kertaan päässyt tunnille. Perheen työvuorot tekevät kiusaa, ja suoraan sanottuna ei ilmatkaan ole olleet intoa herättäviä. Ehkä intoa laskee myös kiukutteleva selkä. Ehkä silti pitäisi kivuta kyytiin, mutta tunnit eivät kuitenkaan ole aivan ilmaisia, joten ei niitä kertoja viitsisi tuhlatakaan. Joten olen tyytynyt leikkimään tallipoikaa perheen naisväen ponien kanssa. Leikkiminen on oli […]

Aapo

Projekti, jota on rakennettu kuin sitä yhtä kuuluisaa kirkkoa, tuli vihdoin ja viimein päätökseen. Aapo paukahti eilen aamupäivällä pihaan melkoisen ison hevoskuljetuksen kyydistä. On noilla aidoilla kilparatsastajilla hulppeat pelit. Joko palkintorahojen on oltava kovat, sponsorointi hyvää tai suvulla pääomaa – vanhaa tai uutta, ei väliä. Poni tuli lankonkia alas viidessä sekunnissa ja kuulemma lastaus oli […]